maanantai 16. lokakuuta 2017

Kööpenhaminasta Tukholmaan..


Kaksi päivää Kööpenhaminassa meni todella nopeasti. Bella Sky oli ihana hotelli, siellä olisin voinut olla vielä pari yötä. www.bellasky.dk.

Sääkin oli sunnuntaina huomattavasti aurinkoisempi ja poutaisempi. Olin kuitenkin tehnyt hotellivarauksen vain pariksi yöksi, joten oli lähdettävä. Opintomatkakin alkaisi maanantaina. Ainoa huono puoli oli korkea hintataso. Kaikki oli yhtä kallista kuin Suomessa, hotelli oli kehittänyt aamupalasta bisnesidean. Se maksoi noin 15-18 euroa per henkilö. Tivoli oli nyt kiinni, joten siellä käyminen jäi seuraavaan kertaan. Siellä on lokakuussa suppeammat aukioloajat.

Viiden aikaan lähdimme esteettömällä Shuttle- bussilla kohti lentokenttää. Jo bussimatkalla vähän jännitti, miten jaksaisin seuraavana päivänä herätä neljältä aamulennolle? Tuulakin sanoi:- Ei mua haittaa jos illalla menee myöhään, mut aikainen aamuherätys tuntuu tuskaselta. Menisikö odotetun opintomatkan ensimmäinen päivä puolinukuksissa? Onko hostellimme varmasti esteetön, kuten minulle ja Humakin lehtoreille oli luvattu?  Sunnuntai-iltana menin joskus yhden maissa sänkyyn. Tuntui että kännykkä herätti ennen kuin olin kunnolla nukahtanut. Karmea herätys!!

Lähdimme lentokentälle kymmentä vaille viisi aamuyöllä. Lento kesti vain 40 minuuttia. Arlandan kentällä palvelu pelasi taksin tilausta lukuunottamatta. Se oli vaikeaa, koska soitettuani kahteen invataksinumeroon minulta kysyttiin ensin Ruotsin taksikorttia. Sitten pyysin lipputoimistosta jonkun työntekijän auttamaan. Tilauksen jälkeen odotimme ainakin 40 minuuttia. Taksimatka hostellille maksoi 225 kruunua eli noin 25 euroa. Interhostellin oven edessä oli luiska, ja yhteistila oli iso.
Huoneemme oli niin ahdas, että mahduin vaan peruuttamaan siellä, kääntymisestä ei puhettakaan.
Joka kerta sisälle mennessäni jännitin, lähtevätkö ovenkarmit mukaani.




Henkilön Tuula Kaarakainen kuva.
Interhostellin "esteetön" huone



Minua suututti tosi paljon, koska Interhostellin työntekijät olivat etukäteen hehkuttaneet huoneen esteettömyyttä, eikä se vastannutkaan tarpeitani. Sängyt olivat alkuun vierekkäin, Tuula joutui järjestelemään niitä. Silti tilaa oli vähän. Sänky oli surkea, joka aamu heräsin selkä ja kurkku kipeänä. Se oli niin pehmeä, että Tuulankin oli vaikea kääntyä siinä. Hän sanoi, että huoneessa oli homettakin. Vessa oli yhteisvessa käytävällä, sen vieressä oli suihkukoppi, tukikaiteet löytyi.
Lattia oli todella likainen ja epäsiisti, muut asiakkaat eivät olleet kovin tarkkoja siisteydestä. Sekin ärsytti, joku perussiisteys pitäisi olla vaatimattomassakin majoituksessa!

Ilta meni kuitenkin mukavasti tutustuessa toisiin opiskelijoihin ja lehtoreihin. Haimme ruokaa Åhlensilta ja söimme oleskelutilassa yhdessä. Joku matkaporukastamme tarjosi meille salaattia.
Tiistaiaamupäivällä oli vuorossa kiinnostava vierailu Suomen suurlähetystöön. Virkamies kertoi työstään ja Tukholman yhteiskunnallisista ongelmista, ne olivat aika samantyyppisiä kuin Suomessa. Lähetystössä oli hyvät esteettömät tilat ja herkkupullat, kannatti käydä!



Henkilön Mahoton reissaaja kuva.



Aluksi en oikein pitänyt ponchon väreistä. Lokakuun tuulet puhalsivat kuitenkin jo kylmästi ja välillä satoikin, joten se oli oikein hyvä ja tarpeellinen ostos.



maanantai 9. lokakuuta 2017

Viikonloppu kööpenhaminassa

Moikka taas! Lähdin aamulennolla ja olin perillä noin 8.15. Lentokentällä noinodottelimme taksia noin 20 minuuttia ja sitten mentiin Bella sky hotelliin. Se on tosi hieno neljän tähden hotelli köpiksen keskustassa. Ainoa ongelma huoneeseen siirtymisessä oli se, että sinne piti mennä kahdella hissillä. Ensin yhdellä ykköskerrokseen ja toisella viidenteentoista. Huone oli kuitenkin hieno ja tilava.

Sinne tultuamme olimme molemmat aika väsyneitä. Meinasin nukahtaa jo koneeseen, koska olin herännyt  neljän aikaan aamulla. Teen juominen piristi vähän. Emme jaksaneet lähteä kauppaan tai ravintolaan, onneksi hotellissa oli huonepalvelu. Tilasin sienipastan ja Tuula otti hampurilaisen.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi,  kumpikaan ei jäänyt nälkäiseksi.








Ruokailun jälkeen menimme tutkimaan lähiympäristöä ja ulkoilemaan. Päivä oli tuulinen, mutta ei satanut. Takki oli kuitenkin tarpeellinen. Pääsin ihan mukavasti liikkumaan sähkärillä, katukynnyksiä oli, mutta myös madalluksia löytyi hyvin. Ostimme metrokortit vuorokaudeksi. Päätin, että lauantaiksi menisimme kiertelemään Nyhavenille. Se kiinnosti minua aika paljon siksi, että Juha Vainio mainitsee sen laulussaan Ei ole Kööpenhamina kuin ennen. Laulussa hän muistelee nostalgisesti nuorena tehtyjä Köpiksen-reissuja ja palaa sinne vanhempana uudelleen, todeten että moni asia on muuttunut niistä ajoista. 


Valitettavasti lauantai oli tosi kylmä, oli kova tuuli ja kaatosade. Nyhaven on viihtyisä, mutta kyllähän sää hiukan latisti tunnelmaa. Monet siellä olevat kahvilat ja ravintolat ovat ulkokahviloita.
Kylmyys tuntui vilteistä huolimatta. Onneksi pääsimme käynnin jälkeen hotellin lämpimään suihkuun.




Henkilön Mahoton reissaaja kuva.





Hotellin aulabaarissa tee tarjoiltiin isolta, hienolta pannulta. Siinä oli varmaan puoli litraa teetä.


Henkilön Mahoton reissaaja kuva.


Jos tilaatte Smörrebrödiä, tilatkaa kerralla useampi. Leivät ovat pieniä, alkupalan kokoisia. 
Aikuinen ei yhdestä tule täyteen. Vaikka tilasimme lisukkeeksi ranskalaiset, silti jäi nälkä.

Leivät ovat vaan aika kalliita, 13-15 e kappale. Ja itse sain omani ilman leipää, kun sanoin, ei sipulia.

Henkilön Mahoton reissaaja kuva.
Smörrebröd ilman leipää







sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Reissuviikko lähestyy


Moi! Ens perjantaina ois sitten lähtö Kööpenhaminaan viikonloppulomalle ja sitten Tukholmaan opintomatkalle. Ihanaa ihanaa! Köpikses meen Tivoliin ja vietän laatuaikaa Tuulan kanssa.
Majoitun Marriott Bella Sky -hotellissa ja käy ainakin Tivolissa Nyhavenin satama-alueella.
Tietysti myös syön hyvin,ja nautin reissusta. Sunnuntai-iltana kl 22.50 käyn pikaisesti kotona ja heti maanantaiaamuna jatkan matkaa Tukholmaan.

Opintomatkamme alkaa maanantaina kl 12 ja päättyy perjantaina samaan aikaan. Käymme ainakin Ruotsinsuomalaisten liitossa ja Tukholman yliopistossa sekä Kulturhusetilla. Itse ehdotin vierailukohteeksi kulttuuripainotteista Toimintakeskus Unikaa, toivottavasti saamme sovittua vierailun sinnekin. Voi olla, että käyn myös Abba museossa toisen kerran, sekin sopii kyllä! Ja ehkä Tukholman jazzfestivaaleillakin!


Alla muutama kuva Abba -museosta!









Toivon myös, että lentomme on sunnuntai-iltana ajoissa Helsingissä, jotta ehtisimme molemmat nukkua muutaman tunnin. Se olisi tärkeää, koska haluaisin olla pirteänä opintomatkalla ja osallistua ohjelmaan mahdollisimman paljon. Majoitumme esteettömässä hostellissa, jonka nimi on Interhostellet. Humak maksaa majoituksen, lennot ja ruokailut kustannan itse.



Varatessani Köpiksen-matkaa en vielä tiennyt opintomatkasta ja pääsystäni sinne, enkä osannut silloin varautua siihen, että molemmat matkat olisivat peräkkäin. No, saanpahan tehokkaampaa hoitoa krooniseen matkakuumeseen, eihän yksi viikonloppu riitä mihinkään.

Kaikkien opiskelijoiden kannatttaa hyödyntää koulunsa tarjoamat mahdollisuudet opintomatkoihin ja opiskelijavaihtoihin. Ne ovat yleensä edullisia matkoja, tässäkin opintomatkassa lennot maksavat kahdelta hengeltä vajaa 400 €. Lisäksi tulevat tietysti ruoat, mahdolliset matkakortit yms. Silti opintomatka on usein huomattavasti halvempi kuin esimerkiksi matkatoimistosta varattu pakettimatka, koska opintomatkaan on yleensä saatu  ulkopuolista rahoitusta
Samalla kertyy opintopisteitä ja oppii paljon enemmän kuin koulussa.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Miniristeily Eckerö Linellä


Toissapäivänä olin miniristeilyllä Eckerö Linellä. Menin sinne ystäväni Saaran houkuttelemana. Saara kertoi, että siellä on Mikko Kuustosen keikka. Lähdimme Länsiterminaaliin taksilla klo 13.55.

Laiva lähti Länsiterminaali kakkosesta eli uudemmasta terminaalista kl 15.15. Se oli tilava ja esteetön. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kommelluksitta. Saaran passi oli jäänyt kotiin, henkilötodistus puuttui. Kela-kortti ja opiskelijakortti eivät kelvanneet henkilöllisyystodistuksiksi. Hän oli ostanut jo keikkalipun, muttei päässyt laivalle. Yritimme etsiä terminaalista päällikköä tai johtajaa ratkaistaksemme asian, mutta mikään ei auttanut. Työntekijä olisi tietysti voinut siirtää matkan toiselle päivälle, muuta ei voitu nyt tehdä.

Lähdin kuitenkin avustajani kanssa laivalle, koska olin jo maksanut risteilyni. Saara tuli asunnolleni odottelemaan.







Henkilön Mahoton reissaaja kuva.
Merimaisema Helsinki-Tallinna välillä








Laivaan päästyämme etsimme ensin invavessan, kutoskerroksessa se oli tosi ahdas. 
Edes ovea ei saatu kiinni, kun sähkärin ja Turnerin kanssa mentiin. Seitsemännen kerroksen invavessa oli tilavampi. Laiva ei ollut silti kovin viihtyisä. Se on pienempi kuin Viikingin ja Siljan laivat, esimerkiksi ravintoloita on vähemmän. Kahvila Sataman lihapullat olivat ihan syötäviä, olen syönyt parempiakin. Hyttiä en ottanut, koska tämä miniristeily kesti vain kuusi tuntia. Parasta oli Mikko Kuustosen keikka uusine ja vanhoine hitteineen. Mikko ja bändi soittivat pari kappaletta ennen varsinaista kikkiä ja soundcheckiä, meno oli heti katossa ja monet tanssivat. Keikkaa lukuunottamatta risteily oli vähän tylsä, ohjelmaa olisi voinut olla enemmän.





maanantai 18. syyskuuta 2017

Stockholm Travel Show


Show pidettiin ke 13.9. Silja Serenadella. Tutkin jo etukäteen näyttelleasettajalistaa kiinnostuneena.
Ainakin Teneriffan ja Matkamessujen osasto kiinnosti, Marokonkin vähän. Laivaan mentyämme otimme ensin kahvia ja teetä erilaisten pikkunaposteltavien kera, tarjolla oli mm. hyvää kinkkuvoileipä-ja porkkanakakkua, hedelmiä ja tummaa suklaata, nam nam!

Henkilön Mahoton reissaaja kuva.





Herkuttelun jälkeen lähdin kiertelemään eri pisteillä. Otin mukaani Visit Lahden osastolta Sibeliustalon ja kaupunginteatterin esitteet. Teneriffan osasto oli kiinnsotavin, sieltä sain mukaani sekä esitteitä että ruokamaistiaisia, siellä tehtyjä Mojo-kastikkeita ja marmeladeja.

Siellä työskentelevä nainen kertoi minulle paljon myös Teneriffan tapahtumista.



Henkilön Mahoton reissaaja kuva.
Teneriffa-infoa ja esitteitä





Kokonaisuutena tapahtuma oli pieni pettymys. Kaikki tapahtumapisteet ovat kerroksissa kuusi ja kahdeksan, ne oli ahdettu liian pieneen tilaan. Pisteiden kiertäminen sähkärillä oli hankalaa.
Koko ajan sai varoa ja väistellä. Matkamessujen osastoa en nähnyt, enkä Marokkoakaan. Se harmitti. Matkamessut ovat minulle tärkeä traditio ja tammikuun piristys. Olisi ollut kiva saada ennakkotietoa ensi vuoden messuista. Kohta on lokakuu, joten tammikuisiin matkamessuihin ei ole enää kovin pitkä aika.

Ihmeellistä, että ammattilaistapahtumalle annetaan nimeksi Travel show.
Se tuo helposti mielikuvan viihteestä ja karnevaalimeiningistä ainakin itselleni.
Ymmärrän sen, että tällaisella nimellä halutaan antaa mielikuvasta hyvästä tunnelmasta ja pönötyksen välttämisestä. Mielestäni joku muu nimi kuvaisi kuitenkin ammattilaisille suunnattua tapahtumaa paremmin. Messuosastoille tarvittaisiin myös enemmän tilaa.



                                                                                                                                                    



torstai 14. syyskuuta 2017

Radisson Blu Seaside- hotellin avajaiset


Lähdin avajaisiin taksilla tiistaina neljän maissa. Hotellin aula näytti isolta ja valoisalta.
Katsoimme ensin inva-wc:n paikan valmiiksi ja veimme returnerin sinne. Se oli tilava, mutta täynnä tuoleja ja muuta tavaraa. Nähdessään meidät hotellin virkailija tuli tyhjentämään vessan.
On aina kurjaa, kun huomaa, että invavessaa meinataan käyttää varastona. Se ei käy!
Senjälkeen katselin hotellin yleisilmettä, viihtyisää oli.


Juhlavalmistelut olivat kuitenkin vielä käynnissä. Menossa oli toimittajien mediatilaisuus, joka oli aika tylsä. Olisi ollut parempi tulla puoli kuudelta. Lopulta saimme kuohuviinit ja juhlat alkoivat.
Tuomas Enbuske oli hyvä juontaja. Hän kertoi hauskasti ja sopivan lyhyesti paikan historiasta.
Seasiden lähialueella on toiminut esimerkiksi Valion meijeri ja viinan salakuljetustakin on ollut.





Henkilön Mahoton reissaaja kuva.
Ohjelma oli hauska, avajaisiin oli panostettu!






Ohjelmakin oli monipuolinen. Historiakatsauksen lisäksi oli breakdancea ja Tuomari Nurmiokin esiintyi.  Ruoka oli hyvää, buffetpöydässä oli erilaisia maukkaita pikkusyötäviä. Jälkiruuaksi jätskiä.



Oli oikein hauskat avajaiset ja näytti siltä, että ihmiset viihtyivät. Pukeutuminen vaihteli, se mikä vähän häiritsi, oli joidenkin vieraiden pukeutumisen arkisuus. Minulle on opetettu jo lapsena, että juhliin ei mennä arkivaatteissa. Sopivalla pukeutumisella arvostetaan juhlaa ja sen järjestäjää, muistetaan se!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Oma Bucket list- matkahaaveiden lista


Niitä on paljon. Tässä kohteita kerrottuna lyhyine perusteluineen.

Turkin Alanya

Matka-avustajani Tuula on käynyt siellä ainakin 20 kertaa ja kehuu, että aina on ollut ihanaa. Muutama vuosi sitten löysimme sieltä myös esteettömän hotelli Monte Carlon, jonka kaikki palvelut on suunniteltu liikuntarajoitteisille. Allashissikin löytyy. Ja onhan se kivaa päästä kattoon Matkaoppaat-ohjelmasta tuttuja maisemia.



Turkkilainen pashmina-huivi







Seattle

Isosisko perheineen asuu siellä ja he käyvät Suomessa vain kesäisin. Ikävä on..
Hänen esikoisensa on mun kummipoikani.




Hua hin Thaimaa

Sanna on kehunut niin monta kertaa, että lähivuosina aion mennä. Thaimaata ovat monet muutkin ystävät ja sukulaiset kehuneet.



Paluu Firenzeen ja Toscanaan





Ikuinen kaipuu ja matkakuume jäi ekan reissun jälkeen. Kaikki oli ihanaa.

Ruoka, viinit, jäätelöt, ohjelma, matkaporukka ja maisemat.














Fuengirola

Ystävät Maria ja Jenna kehuvat kovasti, samoin Palmuasemakin. On paljon erilaisia esteettömiä majoitusvaihtoehtoja.




http://otalomaa.com/fi/


He toivat sieltä tulisiaisiksi upean palmupyyhkeen ja - tunikan.




Henkilön Jenna Noora Sylvia Lahikainen kuva.






Henkilön Jenna Noora Sylvia Lahikainen kuva.



 Palmuaseman Karibian-risteily

Sanna on taas houkutellut, lisäksi haluan myös Royal Caribbeanin uudemman ja isomman laivan.



Ruskaretki Lappiin ja Arktikum




Tämä idea lähti Twitterin matkachatista. Muutama viikko sitten siellä oli teemana syysmatkat.
Arktikumissa olen käynyt vuonna ja haluan sinne uudelleen. Myös Lapin ruska on varmasti näkemisen arvoinen, olen nähnyt hienoja kuvia siitä.



Saariselällä olin muistaakseni vuonna 2001, joten lähtisin mielelläni sinnekin uudestaan.


Keskiviikkona menen Stockholm Travel showhun Silja Serenadelle tapaamaan muita bloggaajia ja matkailualan ammattilaisia, sieltä saan varmasti lisää hyviä ideoita!


Bali


Yksi talomme ohjaajista lähti juuri matkalle, taitaapa käydä reissunsa aikana myös Balilla. Toinen ohjaaja kysyi minulta, haluaisinko käydä siellä. Epäröin ensin, koska en tiennyt esteettömyydestä mitään. Hetken googlattuani löysin sivuston http://www.accessibleindonesia.org/bali-10-days/

Rupesin katsomaan kuvia Balilta ja haaveilin. Haasteellista Balin matkassa on suorien lentojen puute, sinne matkustettaessa koneenvaihto on välttämätön. Voi lentää esim. Bangkokin tai Singaporen kautta. Lentoaika Helsingistä on noin 15-17 tuntia vaihtopaikasta riippuen.



Lento Business-luokassa

Tämä Matka-blogin juttu sai minut taas haaveilemaan Business-luokan lennosta. Sit ku mulla on tarpeeks Finnair plus-pisteitä, toteutan sen.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Loppuvuoden matkasuunnitelmia






Moikka! Enää kuukausi Köpiksen-matkaan, ihanaa! Odotan innolla! Kiva pieni tauko opiskelun loppurutistuksen keskelle. Käyn tivolissa ja syön voileipiä, tarkempaa ohjelmaa en ole vielä suunnitellut, hyvä niin. Liiallinen kiire pilaa matkan aina. Ja koska tämä on viikonloppureissu, en yritäkään ehtiä kaikkea kerralla. Ennen sitä menen Silja Serenadelle Stockholm Travel showhun. Siellä tapaan muita muita matkabloggaajia, matkailualan ammattilaisia ja yritysten edustajia.







Minä ja Muumipeikko



Tanskalainen kanavoileipä Tampereen Tivoli-baarissa


Suunnitteilla on myös pikkujouluristeily Silja Symphonylle joko marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Silja Symphony kiinnostaa siksi, koska en ole käynyt siellä pitkään aikaan.
Olisi kiva vähän uusia meikkejä, ehkä löytyisi jotain kivoja joululahjojakin esimerkiksi isoveljeni lapsille. Kyseessä on Päivä Tukholmassa risteily, olisi kiva piipahtaa myös esimerkiksi Skansenin joulumarkkinoilla.






Twitterin matkachatissa oli pari viikkoa sitten puhetta syys-ja ruskamatkoista, Lapin ruskamatkakin olisi joskus kiva. Vaikkapa Saariselälle tai Rovaniemelle. Ja Arktikumiin haluaisin uudestaan.
Siellä on ihanasti esitelty lappilaista kulttuuria ja elämää. Ensimmäinen vierailuni jäi aivan liian lyhyeksi vuonna 2000, kun sukulaiset pyysivät kylään. Emme yöpyneet Rovaniemellä silloin.
Avustajina olivat sisko ja hänen miehensä.


Matkoilla tykkään tietysti myös herkutella. Viime lauantaina olin taas Teneriffan matkaporukkamme muisteloissa Hotelli Tornissa, ja söin siellä ihanan jäätelöannoksen.




Henkilön Mahoton reissaaja kuva.
Kinuskijäätelö itsetehdyllä kinuskikastikkeella ja mansikoilla


torstai 31. elokuuta 2017

Miksi Kotka on niin tärkeä paikka minulle?




Monet ovat varmaan ihmetelleet, että miksi puhun niin paljon Kotkasta, ja olen siitä aina niin innoissani.




Henkilön Helianna Puhlin-Nurminen kuva.











Kuten kuvasta näette, sinne liittyy lapsuusmuistoja. Olen äitini ja kahden vanhemman sisarukseni
veneretkellä Kotkan satamassa. Äitini vanhemmat eli mummi ja vaari perivät perivät isovaarilta eli vaarin isältä pienen saaren. Saari sijaitsee Kotkassa Tiutisen kaupunginosan lähellä.


Ajoimme autolla Lammilta Tiutiseen, sieltä jatkoimme veneellä saareen. Venettä ajoi yleensä joko vaari tai eno. Se oli oranssinvalkoinen Buster.Lapsena vietin siellä kesiä ja juhannuksia 9-vuotiaaksi asti. Mummi teki parasta ahvenkeittoa, tädin mies joka oli tuolloin töissä Mallasjuomalla, hoiti juomapuolen. Lapsille limsaa ja aikuisille kaljaa, kohtuudessa kuitenkin pysyttiin. Tottakai oli hieno kokkokin.  Kuvassa lepään äidin sylissä, vähän isompana veneilin auton turvaistuimessa istuen. Venematka kesti noin 20 minuuttia. Nautin meren tuoksusta ja tuulen tuiverruksesta. Saaressakin oli tosi kivaa, vaikka se ei ollutkaan esteetön.
Saaren laituri on todella kapea, eikä nykyinen manuaalipyörätuolini siihen mahtuisikaan. Maasto on hiekkaista ja kallioista, invavessaa ei ole, peseytymismahdollisuudetkin ovat huonot. Sähkärin latauskaan ei onnistu, kun ei ole sähköä.

Kun olin 10-vuotias, vanhempani ostivat esteettömän mökin Hämeenlinnasta. Silti kaipaan joka kesä saareen.

    Seuraavassa hiukan tunnelmakuvia sieltä ja mereltä.






Henkilön Helianna Puhlin-Nurminen kuva.
Syksyinen saari mereltä katsottuna

Henkilön Helianna Puhlin-Nurminen kuva.
Pääskyset alatalon seinustalla










Henkilön Helianna Puhlin-Nurminen kuva.
                                                                                                                                             





Henkilön Tarja Pohjola kuva.
Kaverini Tarjan hieno merikuva Kotkasta



                                                                                                                                                          

Toki myös hienolla Meripäiväpäiväperinteellä on iso merkitys. Aloin käydä Meripäivillä 18-vuotiaana, pikkuhiljaa siitä tuli traditio. Vain kolme kertaa olen ollut poissa sieltä.          



Meripäivähulinaa Tiinan ja Samin kanssa

                                                                                                                   

lauantai 26. elokuuta 2017

Lasten kanssa lennolla, miten itse toimisin?





Tämä aihe palautui mieleeni, kun  juttelin tästä aamupäivällä ohjaajan kanssa. Katsottuaan matkoja netistä hän alkoi unelmoida koko perheen matkasta. Pohdimme yhdessä  mm. seuraavia kysymyksiä: Onko pitkä lento hyvä pikkulapselle? Minkä ikäisen kanssa voi lähteä pitkälle lennolle? Miksi lapsi itkee tai huutaa lennolla? Pitäisikö olla lapsilta kiellettyjä lentoja?  Näitä kysymyksiä mietiskelen tässä tekstissä, puhun lapsettoman näkökulmasta.On hotelleja, jotka ovat lapsilta kiellettyjä mutta lapsilta kiellettyjä lentoja ei tietääkseni vielä ole.

Olen pohtinut asiaa aiemminkin. Tullessamme iltalennolla Teneriffalta Suomeen alku oli ihan rauhallista, mutta puolentoista tai kahden tunnin jälkeen pikkulapsi tai vauva alkoi huutamaan tosi kovaa ja huusi lähes koko loppulennon ajan. Tulimme Suomeen kello 2.50 yöllä, ja yritin nukkua lennolla, mutta eihän se onnistunut huudon vuoksi.



 Vauvoilla ja pikkulapsillakin on oikeus matkustaa. Kovin korvakipuisen  tai pelokkaan lapsen kanssa en välttämättä lähtisi kuudenkaan tunnin lennolle, jos ei ole pakko.  Valitsisin ensimmäisen lennon niin,että sen kesto olisi maksimissaan neljä tuntia. Jos kaikki menee hyvin, seuraava lento voisi olla pidempikin. Kaikki lapset ovat erilaisia ja yksilöllisiä. Muistetaan kuitenkin pakata lääkkeet aina käsimatkatavaroihin. Terve  viisivuotias osaa jo pyytää vanhemmiltaan särkylääkettä tai kertoa kivusta ilmeillä ja eleillä.



Allaolevassa kuvassa olen vanhempieni kanssa Rhodoksella vuonna 1988. Olen 5-vuotias.
Minulle tuokin matka oli suuri elämys. Seuraavat ulkomaanmatkat olivat Espanjassa ja Turkissa, mummin ja vaarin synttäreillä. Turkissa iski mahatauti kaikille, Espanjassa kaikki ok.




Seisomisharjoituksia äidin kanssa





Rhodoksella 5-vuotiaana 1988




Ainahan lasten kanssa matkailuun sisältyy omat haasteensa.
Ymmärrän, ettei kaikkia tilanteita voi ennakoida terveidenkään lasten kanssa. Vammaisten lasten kanssa ennakointimahdollisuuksia ei välttämättä ole ollenkaan. Autistiselle tai syvästi kehitysvammaiselle lapselle lentomatka voi olla pelottavakin outoine äänineen, ihmisineen ja hajuineen. Tällaisessa tilanteessa muilta matkustajilta pitäisi löytyä hiukan enemmän ymmärrystä ja sietokykyä, koska erityislapset eivät aina käyttäydy muiden mielestä sopivalla tavalla. Tällä en tarkoita sitä, että autistinen saa hulinoida lentokoneessa miten sattuu.





Maalaisjärjellä ja rauhallisuudella pääsee kuitenkin jo pitkälle.



maanantai 21. elokuuta 2017

Ajatuksia matkustusturvallisuudesta


Nyt varmaan moni pohtii matkustusturvallisuutta Turun tapahtumien jälkeen. Ymmärrän, että asia mietityttää ja matkalle lähtö saattaa jännittää tai jopa pelottaa. Itse en aio kuitenkaan pelätä sen enempää kuin aikaisemminkaan. Tilastojen mukaan vaarallisin paikka on oma koti.  Suurimmat matkailijoiden terveysriskit ovat liikenne ja alkoholi. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Alkoholin suhteen olen hyvin maltillinen käyttäjä. Otan siiderin tai ruokaviinin, joskus yhden Baileysin lisäksi, mutta siihen se sitten yleensä jääkin. Alkoholiton Pina colada on yhtä hyvää kuin alkoholia sisältävä. Jos haluan pitää juomatauon uidessa, otan jotain alkoholitonta juotavaa enkä mene huppelissa uimaan. Enkä tietenkään väsyneenä tai sairaana. Ennen uimista katsomme, että jalkapainot ja kellukkeet on kunnolla kiinnitetty. Tuula on mukanani joko altaassa tai altaan reunassa. Meressä uimistä olen vältellyt kovien aaltojen vuoksi.


Kerran tuli nautittua Toscanan allasbaarissa yksi liikaa, Tuula onneksi ymmärsi tilanteen ja nauroi päälle, käänsi mut varmuuden vuoksi kylkiasentoon.

 Pää täyteen-asennetta tai lärvien vetämistä en oikein ymmärrä, haluan muistaakin matkoista jotain.


Toimivien apuvälineiden käyttö lisää turvallisuutta



Lentäminen on turvallisin matkustustapa, auto-onnettomuuteen joutuminen on paljon todennäköisempää.

Muutama vuosi sitten Tenerifffalle lähtiessäsi isoveljeni muistutti, älä polta ittees ja muista juoda, muutakin ku siideriä. Siinäpä hyvät ohjeet meille jokaiselle.Ja  siirroissa käytämme aina Turneria tai Returneria, ettei avustajan selkä revähdä eikä kipeydy.
Nautitaan reissuista eikä anneta liiallisen pelon estää matkustamista, turvallisuuteen voi vaikuttaapa
ljon myös omalla toiminnallaan. Ja muistakaa aina matkavakuutus, sekä itsellenne että avustajalle.
Jos matkustaa vähintään kaksi kertaa vuodessa, on jatkuva matkavakuutus kätevin ja paras vaihtoehto. Ja Lähitapiolan matkavakuutus on voimassa kaikilla maksimissaan kolme kuukautta kestävillä ulkomaan työ- ja lomamatkoilla, jotka alkavat Suomesta. Suomessakin se on voimassa silloin, kun vakuutettu on yli 50 kilometrin päässä kodistaan.



Lähitapiolan tuoreesta selvityksestä ilmenee, että nuorilla aikuisilla vain 60 prosentilla on kertomansa mukaan matkavakuutus ulkomaille lähtiessä, kun keskimäärin 73 prosentilla suomalaisista on matkavakuutus lähtiessä ulkomaille. Hurja luku! Mitä pitäisi tehdä, että saisimme kaikki ulkomaille matkustavat ymmärtämään, kuinka tärkeä vakuutus on?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Alanian matka suunnitteilla..



Moikka! Huomasin Facebookissa kuvan, jossa luki Turkki. Siinä sanottiin, että Turkin matkailun asiantuntijat ovat Kampin kauppakeskuksessa klo 10-18.30.

Ajattelin mennä huomenna kuuntelemaan tuota matkailuinfoa, koska avustajani on niin kovasti kehunut Alaniaa. Turkissa sataa harvoin ja aurinkoisia päiviä on tosi paljon.
Ja olishan se kiva päästä Matkaoppaat-sarjasta tuttuihin maisemiin. Lisäksi Alaniasta löytyy paljon kivoja retkiä ja tekemistä, mm. laivaretki, rantabileet, hamam eli turkkilainen sauna jne. Vaikka kaikki retket eivät olisikaan esteettömiä, turkkilaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, eli sekin olisi järjestelykysymys.








Turkkilaista keittiötä on kehuttu yhdeksi maailman parhaista. Alaniasta löytyy myös neljän tähden hotelli Monte Carlo, jonka kaikki tilat ja palvelut on suunniteltu liikuntarajoitteisille. Katsoessaan matkatarjouksia Tuula löysi Alanian matkan juuri tuohon Monte Carlo hotelliin, All Inclusive kahdelle neljän tähden hotellissa 1058 euroa per viikko. En varannut sitä silloin, mutta ajatus reissusta jäi mieleen. Alanian-matka voisi toteutua Palmuaseman Karibian-risteilyn jälkeen.
Tuo hotelli löytyy ainakin Deturin matkatarjonnasta, www.detur.fi, tai Googlella hotelli Monte Carlo Alanya.

Yritin kopioida Deturin sivulta kuvia tänne, mutta tää kone tai rupes herjaamaan sillon jostain virheestä. Tässä kuitenkin matkakuumeen herättäjäksi yksi tunnelmakuva Bison Baarista, olkaa hyvä!

Lainaan kuvaa Tuulan luvalla.



Tuula Alanian Bison Baarissa nauttimassa Pina Coladaa

torstai 10. elokuuta 2017

Herkuttelu Tampereella 3.8.


Lähdin Tampereelle junalla kymmenen jälkeen aamupäivällä. Asemalla satoi aika paljon.

Kävelimme asemalta Tivoli Smörrebröd & Öl-voileipäbaariin. Kävelymatkalla näimme hienon Tampereen raatihuoneen.





Söin kanaleivan pippurikastikkeella.
Leipä oli iso ja maukas, pippurikastike oli omaan makuuni vähän liian tulista.
Baarin ruokalistan takasivulla oli mielenkiintosta tietoa smörrbrödien eli tanskalaisten voileipien historiasta.Joskus 1800-luvun lopulla oli kööpenhaminalaisessa baarissa ollut pitkä, hiukan kosteahkokin illanvietto. Asiakkaat viihtyivät, mutta illan venyessä pikkutunneille osalla heistä alkoi olla nälkä. Baarin emäntä huomasi tämän ja alkoi tekemään asiakkaille voileipiä niistä aineksista, joita ruokakomerosta löytyi. Näin oli tanskalainen voileipä syntynyt.





Voileipää syödessäni kaverini Mira ilmestyi paikalle, ehdotti kahville tai jätskille menoa. Koska ilma oli vielä tuolloin hiukan epävarma ja sää vaikutti sateiselta, päätimme muuttaa alkuperäistä suunnitelmaamme. Viikinsaari jäi tällä kertaa väliin, mutta ei Nostalgia-kahvilakaan ollut huono vaihtoehto. Niimpä menimme sinne, söin ihanan valkosuklaa-mangokakun, mira  otti suklaisen.




                                                                                 



Kakunsyönnin jälkeen ilma kuitenkin kirkastui, ja aurinkokin rupesi jo lämmittämään mukavasti.
Kävelimme kahvilasta Laukontorille ja katselimme meininkiä. Torilla oli  touhua ja vilinää.



Mira suositteli Torikahvilan Kahvelin vohveleita ja lohivohveli olikin oikein maukasta. Kello lähenteli neljää ja aurinko porotti jo kuumasti. En ollut aamun säästä johtuen tajunnut ottaa lippistä tai hattua mukaan, Mira onneksi lainasi omaansa. Harmikseni päätä alkoi kuitenkin vähän jo jomottaa, ja vessahätäkin oli. Lähin invavessa löytyi Koskikeskuksesta, se oli siisti ja tilava.





Henkilön Mira Viinikainen kuva.
Mira otti kinkkuvohvelin



Päänsärky jatkui myös ollessamme Koskikeskuksessa ja minua närästikin vähän. Lievä auringonpistos oli varmaan kuitenkin iskenyt ja pippurikastike oli ollut mahalleni vähän liian vahvaa.

Kävin kuitenkin kirjakaupassa ja Body Shopissa. Paras ostos oli tarjouksessa ollut Kummeli-kirja, jonka sain kympillä. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Olin kuitenkin tuolloin aika huonovointinen, ei ollut särkylääkettä mukana eikä Rennie auttaisi närästykseeni. Siksi lähdin kotiin jo seitsemän junalla, junalippujen vaihto maksoi muistaakseni kympin.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Oulaisten matka 21.-23.7.2017.


Pappani 90-v. juhlat pidettiin Oulaisten Törmänhovilla 21.-23.7. Lähdin sinne avustajani kanssa junalla perjantaina 21.7. puolenpäivän jälkeen.  Juna kulki nopeasti, koska se ei pysähtynyt ihan kaikilla Etelä-Suomen asemilla. Tällä kertaa Hämeenlinna ja Parkano jäivät välistä pois. a
Junan tunnelma oli aika leppoisa, kovin monia lastenrattaita ei tällä kertaa onneksi ollut. Kaksi vanhempaa rouvaa jutteli keskenään, toinen oli menossa Seinäjoelle tyttärensä luokse.

Tampereella kyytiin tuli muistaakseni 75-vuotias mies. Jonkun ajan päästä hän huomasi, että luen Sherlock Holmes-kirjaa ja kerroin, missä tarinassa olin menossa. Juttelimme aiheesta, aika meni oikein mukavasti. Sitten junaan tuli jäätelönmyyjä, ja mies kysyi? - Saanko tarjota sulle jäätelön?
Vastasin, että kiitos vaan, kyllähän se maistuu. - Matkaakin on vielä muutama tuntia jäljellä, ehdin hyvin syömäänkin sen. Kysyin sitten hiukan hämmästyneenä, mistä hyvästä moinen ystävällisyys?
Mies oli ventovieras, emme olleet aikasemmin tavanneet.

- No kun luet Sherlock Holmes -kirjaa, hän vastasi. -Oi ihanaa, meillähän on tässä löytynyt yhteinen intressi eli kiinnostuksen kohde, sanoin ja nyökkäsin.
Hän kertoi olevansa matkalla Kemiin pelaamaan Tuppi-nimistä korttipeliä. - Siellä on kaksipäiväinen turnaus, Vihannista tulevat Tuppibussilla paikalle.

Turnaus oli suosittu tapahtuma. Siitä ja bridge-pelistä jutellessa aika kului kuin siivillä, matka meni vähän liiankin nopeasti. Oli niin mukavaa, että olisin voinut mennä miehen mukana vaikka Kemiin tai Rovaniemelle. Lähtiessäni toivotin hyvää loppumatkaa ja turnausta.  Junamatka kesti viisi tuntia.

Oulaisten aseman hissi on uusittu äskettäin, se oli oikein hyvä. Muistaakseni tarkoitettu 8-10 henkilölle. Sähkärini mahtui siihen hyvin. Setäni Ilkka ja Ulla-serkku olivat asemalla vastassa. Menin Törmänhoville invataksilla, joka tuli paikalle sovittuun aikaan ja palveli ystävällisesti. Törmänhovin Päärakennuksen oven edessä oli luiska, esteetön huoneemme oli tilava.



Henkilön Mahoton reissaaja kuva.


 Invavessa löytyi käytävältä. Sekin oli tilava, mutta sinne pääsin parhaiten peruuttamalla.


Televisiota huoneessa ei ollut, se löytyi olohuoneesta. Kohta ystävällinen emäntä tulikin kysymään, saitko telkan päälle. - Jääkaapissa on iltapalaksi voileipiä, hän muistutti.


Henkilön Mahoton reissaaja kuva.



Törmänhovi on enemmän matkustajakoti kuin hotelli, puitteiltaan vaatimaton, mutta plussapuolena on kodikkuus, jota ei kaikista ketjuhotelleista löydä.

Iltapalan syötyämme menimme hetkeksi ulkoilemaan. Törmänhovin lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Sen lähistöltä löytyy mm. perinnekeskus, jossa on vanha savusauna ja sepän paja.


Lauantana juhlissa katselimme diakuvia papan elämän varrelta ja lauloimme yhteislauluja.  Illalla nautimme virvokkeita ja makkaraa nuotiolla. Sukujuhla oli oikein onnistunut.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Viikonloppureissu Köpikseen varattu..



Varasin eilen viikonloppureissun Köpikseen 6-8.10. Aamulento Finnairilla,. Sain idean, kun luin keväällä Mondon matkaopasta. Aion käydä ainakin Tivolissa, jos se on auki ja syödä voileipiä.
Kun pyörätuolia käyttävä ystäväni vielä kertoi löytävänsä sieltä luultavasti esteettömän airbnb-kohteen, innostuin todella.

Senjälkeen tuli vaihe, jolloin en pitkään aikaan oikein osannut päättää, minne menisin? Varaisinko sittenkin risteilyn? Freedom of the Seas-laiva kiinnosti kovasti. Se on hiukan uudempi kuin jewel of the seas ja siinä on 15 kantta, Jewelissä 13. Siellä järjestetään jääshow-esityksiä ja kuppikakkujen koristelukursseja.


 Homma tyssäsi hintoihin, tietysti. Viikon risteily parvekehytillä olisi maksanut kahdelta 2300 e + lennot ja mahdolliset invataksikuljetukset satamaan. Satamat ovat yleensä kaukana lentokentistä, jolloin invataksi on usein välttämätön. Se on monesti myös kallis, voi olla esim. 200 euroa per suunta etäisyyksistä riiippuen. Ja  sitten kun lähden Karibialle asti, haluaisin vähintään viikon risteilyn, koska pitkistä lennoista ja aikaerosta toipuminen vie aikansa.









Viikonloppu Kööpenhaminassa kuulostaa mukavalta siksikin, että tulee pidettyä kunnon tauko opinnäytetyöstä, joka ei kuitenkaan ole liian pitkä. Valmistujaismatkan pituudeksi haluaisin 10-12 päivää. Ja reissun hintakin oli hyvin kohtuullinen, majoitus kahdelle kaksi yötä + lennot 454 euroa.
Tietysti ruokailuihin, Tivoliin yms menee jonkun verran rahaa, mutta on tämä silti budjettireissu moniin muihin matkoihini verrattuna. Aion jatkossakin varata matkoja Ebookersilta ainakin välillä.
Kööpenhaminan etuna on myös lyhyt lento, lyhyelläkin matkalla ehtii tehdä monenlaista.

Myös hotelli Monte Carlo Alaniassa kiinnostaa kovasti. Tuo hotelli ja kaikki sen palvelut kiinnostaa kovasti. Seuraava matka onkin varmaan joko Karibian-risteily tai Alania. Sitä on avustajani Tuulakin usein kehunut ja olen joskus Matkaoppaat-ohjelmaa katsoessani miettinyt, millaista siellä on. Lämmintä ainakin ja tekemistä riittää.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesäilta Suomenlinnassa


Moi! Talossa, jossa asun on 21 vammaisten asuntoa. Vamlas-säätiön ohjaajat, jotka vastaavat avustuspalvelusta, käyvät myös asukkaiden kanssa kahvilla välillä. Myös johtajamme  saattaa osallistua kahvittelureissuille ja tapahtumiin. Jo viime viikolla hän kyseli, -Ootko kotona ens viikolla, mentäskö kahville? - Viikonlopuks lähen Oulaisiin, sanoin, - Arkipäiviä tarkotin, hän vastasi.
- No sit se varmaan onnistuu.

Torstaina olikin taas kahvi-ja teereissun aika, tai niin luulin. Johtajamme kertoi, että toinenkin asukas tulisi mukaan omasta toiveestaan,. Alkuun olimme hiukan epävarmoja sään suhteen, mutta lähdimme kuitenkin.

Suomenlinnaan pääsee helposti kauppatorin rannasta esteettömällä lautalla, siihen mahtuu kerralla useampikin sähkäri eli sähköpyörätuoli.








Henkilön Mahoton reissaaja kuva.












Oli ihanan lämmin ilta. Nautin hyvästä ruoasta ja myös Suomenlinnan panimon omasta siideristä.
Pääruoaksi söin ihanaa lohta kermaisella korvasienikastikkeella. Jälkiruuaksi otin lakumoussea vadelmakastikkeella. Mukanani ollut asukas otti burgerin ja
creme bruleen, sokeripintaisen kermaisen vanukkaan. Hänkin nautti ateriastaan.

 Illan motoksi muodostuikin Hyvä ruoka - parempi mieli.




















Syötyämme ja nautittuamme koko rahan edestä, kysyin - Mites toi maksupuoli? - Se on hoidettu jo, mä halusin tarjota tän teille, kun ootte niin huipputyyppejä, talomme johtaja vastasi. Se kruunasi illan.










maanantai 17. heinäkuuta 2017

Elämyspohdintaa ja rantakahvilareissu Vattuniemessä




             Mistä kesätapahtumien elämyksellisyys muodostuu?



Minä ja ystäväni Tiina Meripäivähulinassa Kotkan keskustassa


Tätä olen pohtinut paljon erityisesti nyt, kun en päässytkään Meripäiville. En saanut avustajaa. Kysyin kaikilta tutuiltani ja Tuulakin kollegoiltaan. Valitettavasti kaikki olivat kiinni omissa menoissaan. En voi lähteä yksin Kotkaan, koska en pääse itse vessaan. Muun avun pystyisinkin muilta pyytämään, mutta sitä en. Se on kuitenkin välttämätöntä pitkän päivän aikana.

Tiesin tilanteen ja ennen perjantaita luulin, että pystyn hyväksymään sen. Perjantaiaamuna tilanne muuttui. Rupesin kaipaamaan Meripäiville oikein kunnolla. Olin koko alkuviikon ja hiukan ennenkin etsinyt avustajaa tätä perinteistä reissua varten, nyt ei vaan tärpännyt vaikka kuinka yritin.

Lähdin fysioterapiaan hermostuneena ja pettyneenä. Sain pakolliset hommat siellä tehtyä jotenkuten. Onneksi pystyin purkamaan hermostumistani nyrkkeillen, mutta olin koko perjantain surullinen ja vihainen. Mikään ei piristänyt. Asumisyksikkömme johtajakin koitti lohduttaa: - Nyt on perjantai ja aurinko paistaa, kyllä tääkin päivä vielä iloks muuttuu, hän vastasi. - Toivottavasti, sanoin apaattisena. Illalla yritin lukea ja kuunnella musiikkia, sekään ei auttanut. Lauantainakin sama tilanne jatkui. Onneksi pääsin ohjaajan kanssa rantakahvilaan, silti kaipasin Meripäiville koko ajan. Kaipasin tapahtuman hulinaa ja tunnelmaa, humalaisista huolimatta. Yleisessä saunassa-konsertin poisjäänti suututti myös. Telkkaristakaan ei tullut mitään Meripäiviin liittyvää.

Kävin ohjaajan kanssa Vattuniemen rantakahvilassa. Se paransi oloani hiukan, mutta eihän yksi kahvilareissu noin isoa pettymystä kokonaan poistanut. Oli kuitenkin hyvä saada jotain tekemistä viikonlopulle.Kahvilaan oikein hyvä loiva meni ramppi, mutta sisääntullessa oli liian korkea kynnys, enkä päässyt sisälle. Ulkona ei ollut riittävästi pöytiä asiakasmäärään nähden. Ramppi on tulossa, toivottavasti pian.


Henkilön Helena Maria Arvio kuva.






Sain kuitenkin nautittua tarjoiluista. Kotiin palattuani muistelin taas Meripäiviä. Tapahtuman valtteja ovat upea mielestäni ainakin Yleisessä saunassa-konsertti Junnu Vainion sanoin ja sävelin sekä monipuolisuus. Kaikille löytyy kivaa tekemistä ja myös Lasten Meripäivät. Myös meri, rento ilmapiiri ja hyvät kelit edistävät tapahtuman menestystä. Erilaisia urheilutapahtumiakin on runsaasti, meripäiväjuoksu ja- koris jne..Meripäiväareenalla esiintyy aina tunnettuja artisteja ja bändejä. Järjestäjät ovat oivaltaneet sen, että pelkät purjeveneet eivät riitä. Kävijöiden houkutteluun tarvitaan muutakin. Elämyksellisyys on vaikea laji, koska se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Huippuelämyksen tunnistaa siitä, että sitä on vaikeaa korvata muulla tekemisellä, pätee hyvin myös Meripäiviin. Elämyksestä tulee myös vahva euforia eli onnellisuudentunne.  Se on tärkeää, koska sen avulla saadaan ihmiset tulemaan uudelleen ja suosittelemaan tapahtumaa muille.




Kotkan keskusta meripäivähumussa illalla