maanantai 21. elokuuta 2017

Ajatuksia matkustusturvallisuudesta


Nyt varmaan moni pohtii matkustusturvallisuutta Turun tapahtumien jälkeen. Ymmärrän, että asia mietityttää ja matkalle lähtö saattaa jännittää tai jopa pelottaa. Itse en aio kuitenkaan pelätä sen enempää kuin aikaisemminkaan. Tilastojen mukaan vaarallisin paikka on oma koti.  Suurimmat matkailijoiden terveysriskit ovat liikenne ja alkoholi. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Alkoholin suhteen olen hyvin maltillinen käyttäjä. Otan siiderin tai ruokaviinin, joskus yhden Baileysin lisäksi, mutta siihen se sitten yleensä jääkin. Alkoholiton Pina colada on yhtä hyvää kuin alkoholia sisältävä. Jos haluan pitää juomatauon uidessa, otan jotain alkoholitonta juotavaa enkä mene huppelissa uimaan. Enkä tietenkään väsyneenä tai sairaana. Ennen uimista katsomme, että jalkapainot ja kellukkeet on kunnolla kiinnitetty. Tuula on mukanani joko altaassa tai altaan reunassa. Meressä uimistä olen vältellyt kovien aaltojen vuoksi.


Kerran tuli nautittua Toscanan allasbaarissa yksi liikaa, Tuula onneksi ymmärsi tilanteen ja nauroi päälle, käänsi mut varmuuden vuoksi kylkiasentoon.

 Pää täyteen-asennetta tai lärvien vetämistä en oikein ymmärrä, haluan muistaakin matkoista jotain.


Toimivien apuvälineiden käyttö lisää turvallisuutta



Lentäminen on turvallisin matkustustapa, auto-onnettomuuteen joutuminen on paljon todennäköisempää.

Muutama vuosi sitten Tenerifffalle lähtiessäsi isoveljeni muistutti, älä polta ittees ja muista juoda, muutakin ku siideriä. Siinäpä hyvät ohjeet meille jokaiselle.Ja  siirroissa käytämme aina Turneria tai Returneria, ettei avustajan selkä revähdä eikä kipeydy.
Nautitaan reissuista eikä anneta liiallisen pelon estää matkustamista, turvallisuuteen voi vaikuttaapa
ljon myös omalla toiminnallaan. Ja muistakaa aina matkavakuutus, sekä itsellenne että avustajalle.
Jos matkustaa vähintään kaksi kertaa vuodessa, on jatkuva matkavakuutus kätevin ja paras vaihtoehto. Ja Lähitapiolan matkavakuutus on voimassa kaikilla maksimissaan kolme kuukautta kestävillä ulkomaan työ- ja lomamatkoilla, jotka alkavat Suomesta. Suomessakin se on voimassa silloin, kun vakuutettu on yli 50 kilometrin päässä kodistaan.



Lähitapiolan tuoreesta selvityksestä ilmenee, että nuorilla aikuisilla vain 60 prosentilla on kertomansa mukaan matkavakuutus ulkomaille lähtiessä, kun keskimäärin 73 prosentilla suomalaisista on matkavakuutus lähtiessä ulkomaille. Hurja luku! Mitä pitäisi tehdä, että saisimme kaikki ulkomaille matkustavat ymmärtämään, kuinka tärkeä vakuutus on?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Alanian matka suunnitteilla..



Moikka! Huomasin Facebookissa kuvan, jossa luki Turkki. Siinä sanottiin, että Turkin matkailun asiantuntijat ovat Kampin kauppakeskuksessa klo 10-18.30.

Ajattelin mennä huomenna kuuntelemaan tuota matkailuinfoa, koska avustajani on niin kovasti kehunut Alaniaa. Turkissa sataa harvoin ja aurinkoisia päiviä on tosi paljon.
Ja olishan se kiva päästä Matkaoppaat-sarjasta tuttuihin maisemiin. Lisäksi Alaniasta löytyy paljon kivoja retkiä ja tekemistä, mm. laivaretki, rantabileet, hamam eli turkkilainen sauna jne. Vaikka kaikki retket eivät olisikaan esteettömiä, turkkilaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, eli sekin olisi järjestelykysymys.








Turkkilaista keittiötä on kehuttu yhdeksi maailman parhaista. Alaniasta löytyy myös neljän tähden hotelli Monte Carlo, jonka kaikki tilat ja palvelut on suunniteltu liikuntarajoitteisille. Katsoessaan matkatarjouksia Tuula löysi Alanian matkan juuri tuohon Monte Carlo hotelliin, All Inclusive kahdelle neljän tähden hotellissa 1058 euroa per viikko. En varannut sitä silloin, mutta ajatus reissusta jäi mieleen. Alanian-matka voisi toteutua Palmuaseman Karibian-risteilyn jälkeen.
Tuo hotelli löytyy ainakin Deturin matkatarjonnasta, www.detur.fi, tai Googlella hotelli Monte Carlo Alanya.

Yritin kopioida Deturin sivulta kuvia tänne, mutta tää kone tai rupes herjaamaan sillon jostain virheestä. Tässä kuitenkin matkakuumeen herättäjäksi yksi tunnelmakuva Bison Baarista, olkaa hyvä!

Lainaan kuvaa Tuulan luvalla.



Tuula Alanian Bison Baarissa nauttimassa Pina Coladaa

torstai 10. elokuuta 2017

Herkuttelu Tampereella 3.8.


Lähdin Tampereelle junalla kymmenen jälkeen aamupäivällä. Asemalla satoi aika paljon.

Kävelimme asemalta Tivoli Smörrebröd & Öl-voileipäbaariin. Kävelymatkalla näimme hienon Tampereen raatihuoneen.





Söin kanaleivan pippurikastikkeella.
Leipä oli iso ja maukas, pippurikastike oli omaan makuuni vähän liian tulista.
Baarin ruokalistan takasivulla oli mielenkiintosta tietoa smörrbrödien eli tanskalaisten voileipien historiasta.Joskus 1800-luvun lopulla oli kööpenhaminalaisessa baarissa ollut pitkä, hiukan kosteahkokin illanvietto. Asiakkaat viihtyivät, mutta illan venyessä pikkutunneille osalla heistä alkoi olla nälkä. Baarin emäntä huomasi tämän ja alkoi tekemään asiakkaille voileipiä niistä aineksista, joita ruokakomerosta löytyi. Näin oli tanskalainen voileipä syntynyt.





Voileipää syödessäni kaverini Mira ilmestyi paikalle, ehdotti kahville tai jätskille menoa. Koska ilma oli vielä tuolloin hiukan epävarma ja sää vaikutti sateiselta, päätimme muuttaa alkuperäistä suunnitelmaamme. Viikinsaari jäi tällä kertaa väliin, mutta ei Nostalgia-kahvilakaan ollut huono vaihtoehto. Niimpä menimme sinne, söin ihanan valkosuklaa-mangokakun, mira  otti suklaisen.




                                                                                 



Kakunsyönnin jälkeen ilma kuitenkin kirkastui, ja aurinkokin rupesi jo lämmittämään mukavasti.
Kävelimme kahvilasta Laukontorille ja katselimme meininkiä. Torilla oli  touhua ja vilinää.



Mira suositteli Torikahvilan Kahvelin vohveleita ja lohivohveli olikin oikein maukasta. Kello lähenteli neljää ja aurinko porotti jo kuumasti. En ollut aamun säästä johtuen tajunnut ottaa lippistä tai hattua mukaan, Mira onneksi lainasi omaansa. Harmikseni päätä alkoi kuitenkin vähän jo jomottaa, ja vessahätäkin oli. Lähin invavessa löytyi Koskikeskuksesta, se oli siisti ja tilava.





Henkilön Mira Viinikainen kuva.
Mira otti kinkkuvohvelin



Päänsärky jatkui myös ollessamme Koskikeskuksessa ja minua närästikin vähän. Lievä auringonpistos oli varmaan kuitenkin iskenyt ja pippurikastike oli ollut mahalleni vähän liian vahvaa.

Kävin kuitenkin kirjakaupassa ja Body Shopissa. Paras ostos oli tarjouksessa ollut Kummeli-kirja, jonka sain kympillä. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Olin kuitenkin tuolloin aika huonovointinen, ei ollut särkylääkettä mukana eikä Rennie auttaisi närästykseeni. Siksi lähdin kotiin jo seitsemän junalla, junalippujen vaihto maksoi muistaakseni kympin.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Oulaisten matka 21.-23.7.2017.


Pappani 90-v. juhlat pidettiin Oulaisten Törmänhovilla 21.-23.7. Lähdin sinne avustajani kanssa junalla perjantaina 21.7. puolenpäivän jälkeen.  Juna kulki nopeasti, koska se ei pysähtynyt ihan kaikilla Etelä-Suomen asemilla. Tällä kertaa Hämeenlinna ja Parkano jäivät välistä pois. a
Junan tunnelma oli aika leppoisa, kovin monia lastenrattaita ei tällä kertaa onneksi ollut. Kaksi vanhempaa rouvaa jutteli keskenään, toinen oli menossa Seinäjoelle tyttärensä luokse.

Tampereella kyytiin tuli muistaakseni 75-vuotias mies. Jonkun ajan päästä hän huomasi, että luen Sherlock Holmes-kirjaa ja kerroin, missä tarinassa olin menossa. Juttelimme aiheesta, aika meni oikein mukavasti. Sitten junaan tuli jäätelönmyyjä, ja mies kysyi? - Saanko tarjota sulle jäätelön?
Vastasin, että kiitos vaan, kyllähän se maistuu. - Matkaakin on vielä muutama tuntia jäljellä, ehdin hyvin syömäänkin sen. Kysyin sitten hiukan hämmästyneenä, mistä hyvästä moinen ystävällisyys?
Mies oli ventovieras, emme olleet aikasemmin tavanneet.

- No kun luet Sherlock Holmes -kirjaa, hän vastasi. -Oi ihanaa, meillähän on tässä löytynyt yhteinen intressi eli kiinnostuksen kohde, sanoin ja nyökkäsin.
Hän kertoi olevansa matkalla Kemiin pelaamaan Tuppi-nimistä korttipeliä. - Siellä on kaksipäiväinen turnaus, Vihannista tulevat Tuppibussilla paikalle.

Turnaus oli suosittu tapahtuma. Siitä ja bridge-pelistä jutellessa aika kului kuin siivillä, matka meni vähän liiankin nopeasti. Oli niin mukavaa, että olisin voinut mennä miehen mukana vaikka Kemiin tai Rovaniemelle. Lähtiessäni toivotin hyvää loppumatkaa ja turnausta.  Junamatka kesti viisi tuntia.

Oulaisten aseman hissi on uusittu äskettäin, se oli oikein hyvä. Muistaakseni tarkoitettu 8-10 henkilölle. Sähkärini mahtui siihen hyvin. Setäni Ilkka ja Ulla-serkku olivat asemalla vastassa. Menin Törmänhoville invataksilla, joka tuli paikalle sovittuun aikaan ja palveli ystävällisesti. Törmänhovin Päärakennuksen oven edessä oli luiska, esteetön huoneemme oli tilava.



Henkilön Mahoton reissaaja kuva.


 Invavessa löytyi käytävältä. Sekin oli tilava, mutta sinne pääsin parhaiten peruuttamalla.


Televisiota huoneessa ei ollut, se löytyi olohuoneesta. Kohta ystävällinen emäntä tulikin kysymään, saitko telkan päälle. - Jääkaapissa on iltapalaksi voileipiä, hän muistutti.


Henkilön Mahoton reissaaja kuva.



Törmänhovi on enemmän matkustajakoti kuin hotelli, puitteiltaan vaatimaton, mutta plussapuolena on kodikkuus, jota ei kaikista ketjuhotelleista löydä.

Iltapalan syötyämme menimme hetkeksi ulkoilemaan. Törmänhovin lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Sen lähistöltä löytyy mm. perinnekeskus, jossa on vanha savusauna ja sepän paja.


Lauantana juhlissa katselimme diakuvia papan elämän varrelta ja lauloimme yhteislauluja.  Illalla nautimme virvokkeita ja makkaraa nuotiolla. Sukujuhla oli oikein onnistunut.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Viikonloppureissu Köpikseen varattu..



Varasin eilen viikonloppureissun Köpikseen 6-8.10. Aamulento Finnairilla,. Sain idean, kun luin keväällä Mondon matkaopasta. Aion käydä ainakin Tivolissa, jos se on auki ja syödä voileipiä.
Kun pyörätuolia käyttävä ystäväni vielä kertoi löytävänsä sieltä luultavasti esteettömän airbnb-kohteen, innostuin todella.

Senjälkeen tuli vaihe, jolloin en pitkään aikaan oikein osannut päättää, minne menisin? Varaisinko sittenkin risteilyn? Freedom of the Seas-laiva kiinnosti kovasti. Se on hiukan uudempi kuin jewel of the seas ja siinä on 15 kantta, Jewelissä 13. Siellä järjestetään jääshow-esityksiä ja kuppikakkujen koristelukursseja.


 Homma tyssäsi hintoihin, tietysti. Viikon risteily parvekehytillä olisi maksanut kahdelta 2300 e + lennot ja mahdolliset invataksikuljetukset satamaan. Satamat ovat yleensä kaukana lentokentistä, jolloin invataksi on usein välttämätön. Se on monesti myös kallis, voi olla esim. 200 euroa per suunta etäisyyksistä riiippuen. Ja  sitten kun lähden Karibialle asti, haluaisin vähintään viikon risteilyn, koska pitkistä lennoista ja aikaerosta toipuminen vie aikansa.









Viikonloppu Kööpenhaminassa kuulostaa mukavalta siksikin, että tulee pidettyä kunnon tauko opinnäytetyöstä, joka ei kuitenkaan ole liian pitkä. Valmistujaismatkan pituudeksi haluaisin 10-12 päivää. Ja reissun hintakin oli hyvin kohtuullinen, majoitus kahdelle kaksi yötä + lennot 454 euroa.
Tietysti ruokailuihin, Tivoliin yms menee jonkun verran rahaa, mutta on tämä silti budjettireissu moniin muihin matkoihini verrattuna. Aion jatkossakin varata matkoja Ebookersilta ainakin välillä.
Kööpenhaminan etuna on myös lyhyt lento, lyhyelläkin matkalla ehtii tehdä monenlaista.

Myös hotelli Monte Carlo Alaniassa kiinnostaa kovasti. Tuo hotelli ja kaikki sen palvelut kiinnostaa kovasti. Seuraava matka onkin varmaan joko Karibian-risteily tai Alania. Sitä on avustajani Tuulakin usein kehunut ja olen joskus Matkaoppaat-ohjelmaa katsoessani miettinyt, millaista siellä on. Lämmintä ainakin ja tekemistä riittää.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesäilta Suomenlinnassa


Moi! Talossa, jossa asun on 21 vammaisten asuntoa. Vamlas-säätiön ohjaajat, jotka vastaavat avustuspalvelusta, käyvät myös asukkaiden kanssa kahvilla välillä. Myös johtajamme  saattaa osallistua kahvittelureissuille ja tapahtumiin. Jo viime viikolla hän kyseli, -Ootko kotona ens viikolla, mentäskö kahville? - Viikonlopuks lähen Oulaisiin, sanoin, - Arkipäiviä tarkotin, hän vastasi.
- No sit se varmaan onnistuu.

Torstaina olikin taas kahvi-ja teereissun aika, tai niin luulin. Johtajamme kertoi, että toinenkin asukas tulisi mukaan omasta toiveestaan,. Alkuun olimme hiukan epävarmoja sään suhteen, mutta lähdimme kuitenkin.

Suomenlinnaan pääsee helposti kauppatorin rannasta esteettömällä lautalla, siihen mahtuu kerralla useampikin sähkäri eli sähköpyörätuoli.








Henkilön Mahoton reissaaja kuva.












Oli ihanan lämmin ilta. Nautin hyvästä ruoasta ja myös Suomenlinnan panimon omasta siideristä.
Pääruoaksi söin ihanaa lohta kermaisella korvasienikastikkeella. Jälkiruuaksi otin lakumoussea vadelmakastikkeella. Mukanani ollut asukas otti burgerin ja
creme bruleen, sokeripintaisen kermaisen vanukkaan. Hänkin nautti ateriastaan.

 Illan motoksi muodostuikin Hyvä ruoka - parempi mieli.




















Syötyämme ja nautittuamme koko rahan edestä, kysyin - Mites toi maksupuoli? - Se on hoidettu jo, mä halusin tarjota tän teille, kun ootte niin huipputyyppejä, talomme johtaja vastasi. Se kruunasi illan.










maanantai 17. heinäkuuta 2017

Elämyspohdintaa ja rantakahvilareissu Vattuniemessä




             Mistä kesätapahtumien elämyksellisyys muodostuu?



Minä ja ystäväni Tiina Meripäivähulinassa Kotkan keskustassa


Tätä olen pohtinut paljon erityisesti nyt, kun en päässytkään Meripäiville. En saanut avustajaa. Kysyin kaikilta tutuiltani ja Tuulakin kollegoiltaan. Valitettavasti kaikki olivat kiinni omissa menoissaan. En voi lähteä yksin Kotkaan, koska en pääse itse vessaan. Muun avun pystyisinkin muilta pyytämään, mutta sitä en. Se on kuitenkin välttämätöntä pitkän päivän aikana.

Tiesin tilanteen ja ennen perjantaita luulin, että pystyn hyväksymään sen. Perjantaiaamuna tilanne muuttui. Rupesin kaipaamaan Meripäiville oikein kunnolla. Olin koko alkuviikon ja hiukan ennenkin etsinyt avustajaa tätä perinteistä reissua varten, nyt ei vaan tärpännyt vaikka kuinka yritin.

Lähdin fysioterapiaan hermostuneena ja pettyneenä. Sain pakolliset hommat siellä tehtyä jotenkuten. Onneksi pystyin purkamaan hermostumistani nyrkkeillen, mutta olin koko perjantain surullinen ja vihainen. Mikään ei piristänyt. Asumisyksikkömme johtajakin koitti lohduttaa: - Nyt on perjantai ja aurinko paistaa, kyllä tääkin päivä vielä iloks muuttuu, hän vastasi. - Toivottavasti, sanoin apaattisena. Illalla yritin lukea ja kuunnella musiikkia, sekään ei auttanut. Lauantainakin sama tilanne jatkui. Onneksi pääsin ohjaajan kanssa rantakahvilaan, silti kaipasin Meripäiville koko ajan. Kaipasin tapahtuman hulinaa ja tunnelmaa, humalaisista huolimatta. Yleisessä saunassa-konsertin poisjäänti suututti myös. Telkkaristakaan ei tullut mitään Meripäiviin liittyvää.

Kävin ohjaajan kanssa Vattuniemen rantakahvilassa. Se paransi oloani hiukan, mutta eihän yksi kahvilareissu noin isoa pettymystä kokonaan poistanut. Oli kuitenkin hyvä saada jotain tekemistä viikonlopulle.Kahvilaan oikein hyvä loiva meni ramppi, mutta sisääntullessa oli liian korkea kynnys, enkä päässyt sisälle. Ulkona ei ollut riittävästi pöytiä asiakasmäärään nähden. Ramppi on tulossa, toivottavasti pian.


Henkilön Helena Maria Arvio kuva.






Sain kuitenkin nautittua tarjoiluista. Kotiin palattuani muistelin taas Meripäiviä. Tapahtuman valtteja ovat upea mielestäni ainakin Yleisessä saunassa-konsertti Junnu Vainion sanoin ja sävelin sekä monipuolisuus. Kaikille löytyy kivaa tekemistä ja myös Lasten Meripäivät. Myös meri, rento ilmapiiri ja hyvät kelit edistävät tapahtuman menestystä. Erilaisia urheilutapahtumiakin on runsaasti, meripäiväjuoksu ja- koris jne..Meripäiväareenalla esiintyy aina tunnettuja artisteja ja bändejä. Järjestäjät ovat oivaltaneet sen, että pelkät purjeveneet eivät riitä. Kävijöiden houkutteluun tarvitaan muutakin. Elämyksellisyys on vaikea laji, koska se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Huippuelämyksen tunnistaa siitä, että sitä on vaikeaa korvata muulla tekemisellä, pätee hyvin myös Meripäiviin. Elämyksestä tulee myös vahva euforia eli onnellisuudentunne.  Se on tärkeää, koska sen avulla saadaan ihmiset tulemaan uudelleen ja suosittelemaan tapahtumaa muille.




Kotkan keskusta meripäivähumussa illalla


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Huippuhieno Metsolat-kesäteatteri Mikkelissä



Moikka! Tiistaina 5.7.se sitten vihdoin koitti, odotettu kesäteatterireissu Mikkeliin. Joskus talvella Iltalehdessä tai Iltasanomissa oli ilmoitus, että Mikkelin kesäteatterissa menee tänä kesänä Metsolat -Urjanlinna! Tää on pakko nähä, ajattelin!,  Olen ollut kova Metsolat-fani jo pitkään,  noin 11- 12-vuotiaasta asti eli ainakin 22 vuotta. Olen myös Facebookin Metsolat-fanisivulla toisena ylläpitäjänä.

Lähdin n. 12.30 Onnibussilla matkaan. Pyörätuolin kiinnitysremmien laitto ja niiden irrottaminen Mikkelissä oli kuljettajalle haastavaa, muuten matka meni hyvin. Olimme perillä puoli neljän maissa. Ajoin sähkärillä matkakeskukselta Sokos hotelli Vaakunaan,sinne on matkaa  alle 500 metriä. Hotellin palvelu oli todella ystävällistä alusta lähtien. Ystävällinen yastaanottovirkailija tervehti ja antoi minulle paikallislehti Länsi-savon luettavaksi. Kerroin myös, että olemme menossa kesäteatterille invataksilla, vastaanottovirkailija lupasi hoitaa taksitilauksen. Sitten menimme hissillä kolmanteen kerrokseen, jossa oli varaamani invahuone. Varasin huoneen edullisella Kesädiili-tarjoushinnalla, se oli 85 euroa. Tuo summa kahden hengen huoneesta aamiaisella on mielestä ihan kohtuullinen ja kun pystyin maksamaan huoneen heti, en kovin kauaa miettinyt.
 Hotellin hissi oli muistaakseni tarkoitettu kuudelle tai kahdeksalle henkilölle. Se ei ollut kovin iso, mutta ihan riittävä omalle sähkärilleni. Kahta pyörätuolia siihen ei kuitenkaan olisi kerralla mahtunut.

Invahuoneemme oli oikein hyvä ja tilava. Siellä oli kaksi erillistä sänkyä.  Vessaan mennessä oli pieni kynnys, hyvin silti pärjättiin. Vessa ei ollut kovin iso, mutta pystyin käymään sieltä ja siellä oli tukevat kaiteet molemmilla puolilla.


Henkilön Helena Maria Arvio kuva.





Henkilön Helena Maria Arvio kuva.





Pikaisen huonetarkistuksen jälkeen menimme syömään hotellin ravintolaan. Alkoikin olla jo nälkä, koska olin syönyt ennen lähtöä vain aamupalan. Eväiden teko unohtui lähtökiireessä. Kysyin tarjoilijalta, oliko keittiöllä kiire, koska ruoka piti saada äkkiä ja ehtiä teatterille lippujen lunastukseen puoli kuudeksi. Hän  vastasi, että he pystyisivät valmistamaan grillipihvit kahdelle kymmenessä minuutissa. Se onnistui, pihvit olivat tosi hyviä.






Syödessämme vastaanottovirkailija tuli kuitenkin pahoittelemaan sitä, että invataksi saataisiin vasta puoli kuudelta hakemaan meitä. - Voi ei, ajattelin, emme mitenkään ehtisi lunastaa lippuja ajoissa.

Onneksi ystävällinen tarjoilija pelasti tilanteen. - Mun äiti on töissä kesäteatterilla. Mä kerron sille, että tulette vähän myöhässä, niin saatte liput, hän auttoi.
Kiittelin häntä moneen kertaan, meillä oli tuuria huonosta invataksitilanteesta huolimatta. Oli tärkeää päästä teatterille, se oli tämän reissun idea ja tarkoitus.

 Teatterin pyörätuolipaikat olivat edessä, josta näki hyvin. Oli ihan mahtavaa, kun tuttu ja minulle tärkeä Metsoloiden tunnari alkoi soimaan. Kaikki kitaravälisoitotkin olivat samoja mitä sarjassakin. Muutenkin näytelmä oli aika musiikkipitoinen ja alkuperäissarjalle uskollinen. Se pohjautuu sarjan kahteenkymmeneen ensimmäiseen jaksoon. Dramaturgi Miisa Linden on koonnut esityksen Carl Mestertonin alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta. Tehtävä on ollut todella haastava, koska esityksen kesto on kaksi tuntia. On ollut pakko karsia paljon tapahtumia ja henkilöitä pois. Miisa onnistui kuitenkin tehtävässään hyvin. Metsoloiden lumo ja taika sekä hyvä tunnelma on säilynyt.




Henkilön Helena Maria Arvio kuva.
Näytelmän lavasteita







Henkilön Helena Maria Arvio kuva.



Näytelmän lopuksi 300 katsojaa lauloi Kainuun maakuntalaulua yhdessä. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa.. Se oli mahtavaa!

Superhienon illan  loppuhuipennus oli kuitenkin se, kun sain käsikirjoittaja Carl Mestertonilta kukkakimpun. Kiitokseksi Metsolat-fanien hyväksi tehdystä työstä, hän vastasi.
Eihän faniryhmän apuylläpitäjänä toiminen edes tunnu työltä, mutta kyllä se mieltä lämmittää, kun saa arvostusta tekijöiltäkin!



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Epävakaa sää lisää matkakuumetta


Moikka ja hyvää sunnuntaita!



Aika epävakaista säätä on nyt ollut koko kesäkuun. Muutama lämmin päivä ja sitten taas sataa. Myös ensi viikon sääennusteet näyttävät Ilmatieteen laitoksen mukaan aika viileiltä. Useamman kerran on pyörinyt mielessä sanonta: Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Niimpä uudet matkavarauksetkin ovat jo olleet mielessä jonkun aikaa.

Enkä varmasti ole ainoa, joka ajattelee näin. Ylen uutisten mukaan kesällä 2014 valmismatkoissa oli iso myyntipiikki kylmän alkukesän vuoksi. https://yle.fi/uutiset/3-7332285. Esimerkiksi Apollomatkoilla myynti kasvoi tuolloin juhannuksena yli 200 %.


 On taas vähän ikävä Teneriffalle, Toscanakin houkuttaisi ja Thaimaakin. Odottelen myös kaverini kuulumisia Kööpenhaminan matkasta. Hän löysi sieltä airbnb:n kautta majoituksen, jonka pitäisi olla esteetön. Odotan edelleen myös lisätietoja Palmuaseman Karibian-risteilystä, se toteutuu varmaan loppuvuodesta 2018.
Matka-agenttien matkakalenterissa on nyt kaksi ohjattua Toscanan-matkaa, molemmat viikon pituisia. Se on minulle liian lyhyt aika, joten kysyn tarjousta 10 päivästä lokakuun lopulla.

Matkan pituutta mietittäessä kannattaa huomioida se, että lähtö-ja tulopäivä menevät aina matkustaessa. Ja vaikka lento Helsingistä Roomaan kestää  vaan 3 tuntia, bussimatka Roomasta Toscanaan kestää kaksi ja puoli tuntia. Viikon matkaan jää siis viisi kokonaista lomapäivää. Myös maaliskuun Teneriffan matkalaisista valtaosa oli sitä mieltä, että sopiva pituus matkalle olisi 10 päivää. Samaa sanoi kerran tuttu taksikuskikin, kun asiasta juttelimme.

Thaimaan-matkasta voisin pyytää tarjouksen, jossa ajankohta olisi helmikuussa tai helmi-maaliskuun vaihteessa, sen pituus voisi olla 12 päivää. Jos tulee valinnanvaikeus, teen päätöksen intuitiolla senhetkisen fiiliksen ja budjetin perusteella. Se sopii minulle, olen aika spontaani hetkessä eläjä muutenkin.









Sienna


Hotellihuoneen iso parveke


Toivon edelleen kommentteja tähän blogiin ja juttujen pituuteen liittyen. Kommentit voi jättää joko kommenttiboksiin tai Mahoton reissaaja Facebook-sivulle. Kaikki muukin palaute ja asiallinen kritiikikin on tervetullutta. Kiitos etukäteen!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannussunnuntain ajatuksia..




Henkilön Pekka Arvio kuva.
Rantasaunan uusi kiuas





Moikka taas!



Vietin juhannuksen mökillä avustajan ja veljieni sekä heidän perheidensä kanssa. Meitä oli kahdeksan hengen porukka. Lähdin perjantaina aamujunalla Hämeenlinnaan. Tuttu invataksi vei minut ja Tiian sieltä mökille. Sää oli viileä ja sadekuurojakin tuli useampi päivän aikana. Se ei haitannut, olin katsonut säätiedotuksua etukäteen ja varautunut siihen.

Ruokailun jälkeen pelasimme korttia ja luin veljen pojille satuja.
Alkuillasta menimme rantasaunaan. Isäni oli ostanut sinne uuden kiukaan. Hyvät oli löylyt, mukavan kosteat sähkösaunaan verrattuna.Illalla teimme kokon järven rantaan ja grillasimme kokkotulilla nakkeja. Kokkojuomaakin löytyi.Ilma oli vaihtelevaa, välillä kyllä auringonpaistettakin. Vuoronperään molempia.Sadekuurojen aikana pelasimme korttipelejä,maijaa ja ristiseiskaa.



     


Henkilön Helena Maria Arvio kuva.
Juhannuskokko






Henkilön Helena Maria Arvio kuva.
Saanan tekemä kukkaseppele mökin kukista


Lauantai olikin jo poutaisempi päivä ja iltapäivällä kotiinlähdön aika. Sunnuntaina olisi ollut lempibändini tanssit Valkeakoskella, mutta en päässyt sinne, kun ei ollut avustajaa.
Onnibussin pyörätuolipaikkakin pitää varata 36 tuntia ennen matkaa. Harmi, kun vammasena pitää niin monet asiat ennakoida avuntarpeen ja kuljetusten vuoksi, haluaisin olla spontaanimpi!




Mutta tähän loppuun yks kiva kuva vielä, Lauttasaaren esteetön kahvila Kasinonranta merenrannalla. Sisään pääsee tukevaa ramppia pitkin. 



Henkilön Helena Maria Arvio kuva.
Kahvila Kasinonranta, Lauttasaari

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Inspiroiva Ping Studio 13.6.


Ping studio goes Outdoors järjestettiin Luontokeskus Haltiassa Espoossa tiistaina
 13.6.iltapäivällä. Tapahtuma alkoi kl 14.30 kahvilla, teellä ja monien tuttujen bloggaajien tapaamisella ja nimikylttien jakamisella. Tunsin itseni jotenkin tärkeäksi silloin. Olin ylpeä itsestäni ja muista bloggaajista. Hienoa yhteisöllisyyttä, johon kaikki matkabloggaajatn ovat tervetulleita. Innostus matkailuun yhdistää, vammalla ei ole merkitystä!

 Henkilön Mahoton reissaaja kuva.


Tarjottu tomaatti-sipulipiirakka ei oikein maistunut minulle. Se ei kuitenkaan fiilistäni laskenut, koska muuten tapahtuma oli huippuhyvä! Huippuhyvän siitä tekivät muut matkabloggaajat,  innostavat puhujat ja mahtava yleistunnelma. Illan kruunasi hieno luontoretki, siitä lisää hiukan myöhemmin. Löytoretkeilijä Patrick Degermanin seikkailukertomukset olivat kiinnostavia.

Hänen puheestaan jäi mieleen erityisesti se, että rahoitusta ei saa, jos sitä ei pyydä. Retkipaikan Antti korosti oman innostuksen tärkeyttä kampanjoiden suunnittelussa. Molemmat todistivat sen, että kuuluisalla Mä oon täällä vaan töissä- asenteella ei pitkälle pötkitä!

Hän osoitti melkoista sitkeyttä paitsi seikkailuissaan, myös rahoituskuvioiden järjestämisessä, samoin Retkipaikan Antti ja Suunnon porukka. Kaikki toimivat täydellä sydämellä ja intohimolla, kaikesta huokui  ammatillisuus! Kaikilta löytyi paljon  myös sisua ja sitkeyttä oman asiansa edistämiseen!



Henkilön Mahoton reissaaja kuva.


Puheenvuorojen loputtua juttelin muutaman bloggaajan kanssa, se on aina kivaa.. Haltian päänäyttelyyn en nyt ehtinyt tutustumaan, sinne pitää kyllä mennä uudestaan. Sen verran kuitenkin ehdin tiloja kiertämään, että huomasin kaikkien tilojen olevan esteettömiä. Tilava invavessakin löytyi. Ennen retkelle lähtöä otimme vielä kaverikuvan Sannan ja Nellan kanssa.



Mun parhaat inspiroijat, saan teiltä paljon ideoita!




Valitsin hyvinvointiteemaisen luontoretken, reittinä oli Maahisenkierros. Se toimi sähkärillä tosi hyvin.  Reitillä oli erilaisia rasteja, joita kiersimme. Esimerkiksi kuuntelurastilla kuunneltiin luonnon ääniä ja yhdellä hengitettiin. Kaatosade ja kolea sää hiukan harmittivat, sadeviitta oli onneksi mukana. Kuvien ottaminen sateella oli vaikeaa, puhelimeni ei oikein tykännyt siitä. Kumisaappaatkin olisivat olleet tarpeen. Kaiken kruunasi kuitenkin noition loimussa lämmittely makkaroineen. Myös kuuma tee oli enemmän kuin paikallaan tuossa säässä.  Ja paahdetut vaahtokarkit! Oli upeaa, kiitos järjestäjille!

 


Henkilön Mahoton reissaaja kuva.
Lämmittelyä nuotion loimussa