Kotkan ja Riihimäen rautatieasemat esteettömiksi

Moi taas!


Olisi kiva käydä nyt loppukesän tai alkusyksyn aikana Riihimäellä. Siellä asuu kaksi entistä avustajaani. Siellä on kiva kesäteatteri. Toinen avustajani on  kehunut myös thaimaalaista ravintolaa.
Ja myös ympärivuotisesti toimiva teatteri. Ongelma on siinä, että Riihimäen asema ei ole esteetön. Sen laituri pitäisi nyt korjata mahdollisimman pian ja  siirtyä sanoista tekoihin. Riihimäki ei kuulu Helsingin lähikuntiin, taksikorttini ei käy siellä. Omakustanteinen taksimatka tulee liian kalliiksi.

Eikä Onnibussikaan mene Riihimäelle. Tarkistin asian heidän nettisivuiltaan. Ihmeellistä, luulisi liikenteen sinne kannattavan. Pienemmille paikkakunnille vuoroja kyllä on. Matkahuollon tai Expressbussin autoissa ei ole pyörätuolipaikkoja.


Toinen ongelma ovat Kotkaan menevät junat. Ne ovat kaikki vanhoja taajamajunia, joissa ei ole vammaispalveluita eikä Kotkan asemallakaan.

Lähes kaikissa Kotkaan menevissä Onnibusseissa on kyllä yksi pyörätuolipaikka. Se on kuitenkin varattava 36 tuntia ennen matkaa. Onnibusseissa ei ole invavessaa ja tavaratilaan ei kovin Turneria isompi apuväline mahdu. On hassua, että monille Pohjanmaan pikkupaikkakunnille pääsee junalla mutta Kotkaan ei. Siellä on kuitenkin Meripäivät, Junnun Lauluseuran tapahtumia ympäri vuoden ja muuta kivaa tekemistä. Ja 55 000 asukasta.

 Kotkan lähellä on myös Hamina. Hamina Tattoon ohjelmaa on  myös kehuttu, sielläkin voisi olla kiva piipahtaa päiväkäynnillä. Ja Haminassa yleensäkin.

Ja Hämeenlinnan rautatieasemalle pitäisi saada invavessa. Turengin rautatieaseman laiturikin pitäisi korjata esteettömäksi. Vr:n palveluissa olisi vielä paljon parannettavaa.

Ruusun ajan kuvauspaikoilla Toukolassa

Moi!

Metsoloiden lisäksi Ruusun aika on yksi lempisarjoistani. Metsoloiden kuvauspaikkaretkien jälkeen haaveilin  retkestä tämänkin sarjan  kuvauspaikoille. Yhtenä iltana asia tuli puheeksi Marian ja Jennan kanssa, he sanoivat voivansa toimia retken oppaina. Koska kuvauspaikat ovat Helsingissä, retki oli myös helposti toteutettavissa.

Päätin tarttua tilaisuuteen. Menimme Metrolla Kamppin ja sieltä bussilla Toukolaan. Bussin päätepysäkki oli Malmilla, jäin pois Sumatrantiellä. Siitä kävelimme Viipurin leipään Intiankadulle, joka oli sarjassa Matikaisen kauppa. Kauppa ei ole enää toiminnassa. En tiedä, milloin se lopetti.

Ruusun ajan talon pihalla

Matikaisen kauppa

Emme menneet Ruuun ajan taloon sisälle, koska joku asui siellä. Raija Oranenkin on asunut. Sarjan ulkokuvaukset on tehty talon pihalla. Nykyinen asukas on varmaan pyörätuolin käyttäjä, koska talon edessä oli hieno luiska. Kävimme myös urheilukentällä, jossa Roope ja Senni-mummi pelasivat futista.

Kierroksen jälkeen tarjosin Marialle ja Jennalle jätskit  Arabia-keskuksen kaupassa ja söin avokadolohta Chicoksessa. Oli hyvää!

Apuvälineet matkalla

Moi taas!


Sain äskettäin lukijatoiveen, kirjoita apuvälineistä matkalla. Asia mietityttää varmasti monia.
Myös itseäni, koska reissaan aina apuvälineiden kanssa. En pärjää ilman niitä.
Toisaalta ne auttavat paljon, mutta myös lisäävät matkustamiseen liittyvää jännitystä ja stressiä. Ja tietyt ennakkovalmistelut on pakko tehdä niiden kanssa liikkuessa.

 Puhun tässä tekstissä vain omista kokemuksistani. Apuvälineitä on niin monenlaisia, etten voi tietää kaikkea. Matkoilla minulla on yleensä mukana sähköpyörätuoli ja returneri tai turneri siirtymistä varten. Välimeren risteilyllä mukana oli myös manuaalipyörätuolini sähköpyörätuolin hajoamisen varalta ja suihkussa käyntiä varten. On muistettava, että vaikka monista Matka-agenttien esteettömistä kohteista voi vuokrata apuvälineitä, laivalla tuota mahdollisuutta ei ole.

Mutta palataan vuokraukseen myöhemmin. Kerron nyt joitain perusasioita matkustamiseen apuvälineiden kanssa. Lentoyhtiöt kuljettavat vähintään kaksi apuvälinettä maksutta. Niiden mitat pitää kuitenkin ilmoittaa yhtiölle tai matkatoimistolle.Ilmoituksen voi tehdä joko puhelimitse, sähköpostitse tai joidenkin lentoyhtiöiden nettisivuilta löytyvällä lomakkeella.
 Pituus, leveys, korkeus ja paino.


Sähköpyörätuolissa pitää olla kuiva-akut, jotta sen voi ottaa lentokoneeseen. Niitä ei oteta kaikista pienempiin konetyyppeihin. Suojaan oman sähkärini irrottamalla siitä jalkalaudat ja käsinojat. Myös ohjaimen eli joystickin iroitan, se on herkkä hajoamaan. Jalkalaudat ja käsinojat laitamme lentokentältä löytyvään isoon  Finnairin muovipussiin.  Valitettavasti minulla ei ole kuvaa lennolle lähtevästä sähkäristä. Suojaus on kuitenkin tärkeää, koska se pienentää hajoamisriskiä.


Returneri ja turneri menevät koneeseen kokonaisina. Apuvälineiden kanssa ei voi käyttää netin lähtöselvitystä, joten menen lentokentän Special Passenger-tiskille., jossa kerron lennolle tulevista apuvälineistä. Kentällä pitää olla kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Se saanko pitää tuolini portille asti, vaihtelee. Usein olen käynyt lentokentän vessassa Turnerilla ja siirtynyt sitten kentän pyörätuoliin. Parasta olisi tietysti käyttää omaa tuolia mahdollisimman pitkään.

Returner

Apuvälineiden vuokraus

Vuokraus voi esimerkiksi sähkärin hajotessa helpottaa tilannetta. Ja myös silloin, kun apuvälineitä on paljon.

Toisaalta vuokraväline ei ole useinkaan oman veroinen ja välinevalikoima on usein rajallinen.

Kun vuokrasin sähkärin Teneriffan Lero-keskuksesta omani hajottua, heillä oli yksi ainoa sähkäri, jonka sitten otin.

Palvelu oli valitettavasti hiukan töykeää, tyyliin ota tai jätä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta kokeilla varasähkäriä, mutta kukaan ei suostunut auttamaan Tuulaa, jotta minut olisi saatu nostettua siihen. Vuokra oli muistaakseni 20-30 euroa päivässä. Vakuutusyhtiö ei korvannut sitä.

Matka-agenttien esteettömien kohteiden apuvälinevuokrauksesta löytyy tietoa kunkin kohteen omalta sivulta. Esteettömät kohteet löydät osoitteesta: https://www.matka-agentit.fi/tutki-matkoja?f%5B0%5D=field_travel_ref_packages%3A8.

Apuvälineiden vuokraus onnistuu myös ainakin Kreetalla Eria Resortissa. Myös Thaimaan Hua Hinin esteettömiin lomahuoneistoihin saa tilattua maksutta tiettyjä apuvälineitä.

Oma pakkaustyylini..

Moikka!

Joku teistä lukijoista pyysi multa joskus pakkausaiheista tekstiä. Aihe ei ensin tuntunut omalta, mutta sitten eräs toinen matkabloggaaja kirjoitti siitä oikein hyvän ja hauskan tekstin. Teksti löytyy Walleni.us-matkablogista.

Oman pakkaukseni aloitan aina miettimällä, minne olen menossa ja kuinka pitkälle matkalle.
Jos matka kestää enintään neljä yötä, otan mukaan vaaleanpunaisen kassin ja repun.

Viiden päivän, viikon ja kahden matkoilla on mukana sininen matkalaukkuni. Se on merkiltään Samsonite, palvellut uskollisesti jo 15 vuotta. Ostan syksyllä tai ensi vuonna uuden.



'

Vammattomien pakkaukseen verrattuna erona on se, että mukanani on aina vaippoja, Tena-suojia ja varahousuja, koska invavessoja ei ole joka nurkalla. Esteettömistä hotelleissa on yleensä hyvät, mutta kaupungilla, puistoissa tai  baareissa välttämättä ei.


Laitan aina yhden vaipan reppuun käsimatkatavaroihin, jotta sen saa helposti laitettua ennen lentoa.
Lentokoneiden ahtaat vessat ovat pyörätuolin käyttäjälle mahdottomia. Otan varalle mukaan vuodesuojan. Jos housut kastuvat, vuodesuoja imee ylimääräiset. Istumapaikka pysyy puhtaana.

Viikonloppureissullekin otan aina  parit vara-alushousut, varahousut ja varapaidan, esimerkiksi puolisulanut jäätelö ja kastikkeet sekä marjat sotkevat helposti. Yritän aina muistaa ottaa vaatetta mukaan sen verran, ettei heti tarvitse pyykätä.

Esimerkiksi alushousuja viikon aurinkolomalle tarvitaan 9-10 kappaletta, pari mekkoa, parit housut, t-paitoja  kolme, sekä yksi tai kaksi pitkähihaista.  Usein  yksi jakku tai kevättakki viileitä iltoja varten. Sukat vaihdan helteellä lähes päivittäin. Tämän vaatemäärän takia en koskaan matkusta pelkillä käsimatkatavaroilla.



Vaipat laitan usein matkalaukun verkkotaskuun, niitä menee helposti yksi paketti viikon tai kymmenen päivän aikana. Ne vievät paljon tilaa matkalaukusta. Pesulappujen ja suojahanskojen määrä riippuu matkan pituudesta ja kohteesta.  Kuivashampoo ja savetit ovat käteviä, kun suihkuunpääsystä ei aina ole takeita tai käsienpesu on hankalaa.


Tämäkin sopisi hyvin lyhyiden reissujen kassiksi.

30 000 sivunäyttöä, ihanaa!

Moi taas!



Kiitos rakkaat lukijani! 30 000 sivunäyttöä tuli juuri täyteen, ihanaa. Mahoton reissaaja-Facebook- sivulla on nyt 271 tykkääjää. Mahtavaa! En olisi uskonut tätä blogia alottaessani enkä oikein meinaa uskoa vieläkään.

Pakko se on, kun omin silmin näkee! Superhienoa!!
Pidin perjantaina pienet blogijuhlat muutaman aktiivisen lukijan kanssa. Kiitos niistäkin, oli kivaa!
Ylimmässä kuvassa Marian ja Jennan tuomia blogi- ja synttärilahjoja, kiitos niistä!

Erityisesti Sweet Life-matkapäiväkirjasta.

Minä ja blogini kääntäjä Saara juhlatunnelmissa

Teimme Facebookin Mahoton reissaaja-sivuille myös viddeon juhlista. Käykääpä kurkkaamassa sekin. Sivulla on nyt 272 tykkääjää. Kiitos kaikille, olette upeita!

Kiitos myös ihanille bloggaajakollegoille, olette tärkeitä ja parasta, mitä bloggaus on antanut.

Ihana vaihtaa kokemuksia kanssanne ja saada vertaistukea. Teidän kanssanne voin hehkuttaa matkojani täysillä, se on Mahtavaa! Muiden seurassa joudun joskus topputtelemaan itseäni, eivätkä kaikki aina ymmärrä minua. Moni matka on kuitenkin mahdollista toteuttaa rajallisellakin budjetilla, toimeentulotuella elävät ovat tietysti asia erikseen.

Ja unelmoida saa aina. Tällä hetkellä haaveissani siintää jo tammikuinen Karibian-risteily, tulevissa haaveissa myös Thaimaa ja Australia. Fuengirolakin kiinnostaisi kyllä. Ja syyskuun loppuun mennessä pitäisi vielä käyttää Viking Linen lahjakortti.

Rupesin eilen katsomaan mmiisas-tubettajan Australia-videoita. Ne olivat upeita. Jatkoin fiilistelyä myös Palmuasemalla. Siitä se ajatus sitten lähti. Ensin menen kuitenkin Karibialle ja Thaimaahan.

Jos nuo lennot menevät hyvin,menen Australiaan ehkä 2021. Ehkä-sana- tuossa lauseessa johtuu pitkästä lentomatkasta. En ole vielä lentänyt pitkää kaukolentoa, siksi hiukan epäilen.