keskiviikko 31. elokuuta 2016

Välimeren risteily osa 5: ruokailut laivalla


Moi! Aikaisemmissa tän juttusarjan osissa olen jo lyhyesti maininnut laivan ruoka-ja viihdepuolen, nyt paneudun  ruokapuoleen. Se ansaitseekin oman juttunsa, se on tärkeä osa risteilyä. Olen aina ollut aika kova syömään ja kulinaristi, joten kiinnitän toki huomiota myös ruokapuoleen.

Ja ruokavaihtoehtoja laivalla riittikin ihan mukavasti. Aamiaisen söimme aina Windjammer Cafessä, siellä oli buffetti. Sieltä löytyi samantyyppinen aamupala kuin hotelleissa Euroopassa yleensäkin, vaaleita leipiä ja sämpylöitä, croissantteja, juustoja, hedelmiä, leikkeleitä, munakokkelia yms.
Oli myös pancakeseja, jotka olivat aamusta riippuen joko pannarinpaloja tai lettuja. Vohveleita en syönyt, koska ne olivat kuivia ja teollisen makuisia.

Juomina oli kahvia, mehua ja teetä. Aamupalan olisi saanut myös huonepalvelusta, hytissä oli oma aamupalamenu. Lounaat ja päivälliset Windjammerissä olivat monipuolisia. Vihanneksia ja salaatteja oli paljon. Lämpimistä ruuista esimerkiksi grillattu kala ja erilaiset curryt olivat todella hyviä.

Windjammerissä syödessäni join usein vettä, toinen maininnan arvoinen juoma oli sitruunainen Lemonade. Sitä sai vain lounaalla ja päivällisellä. Se oli yleensä ihanan raikasta,mutta joskus liian makeaa. Itse tykkäsin siitä tosi paljon, vaikka en yleensä sitruunamehua - tai limsoja juokaan.

Jälkiruokien taso Windjammerissa vaihteli, cookiet eli keksit olivat parhaita. Jäätelöistä löytyi suklaata, mansikkaa ja vaniljaa, ihan perushyviä. Joku toffee,- minttu tai -pähkinäjäätelö olisi ollut myös kiva.




Näytetään 20160813_104107.jpg
Windjammerin ikkunapöydän merinäkymä

   Nautimme muutamia päivällisiä myös Tides Dining Roomissa, a la cartessa.
 Listalla oli aina tietyt klassikot, muuten se vaihteli päivittäin. Oli monipuolisesti lihaa, kalaa, pari
 kasvisvaihtoehtoakin.  Sitruuna-marenkipiirakka oli taivaallista .Juuri sopivasti  makeutta ja raikkautta. Myös sokerittomia ja  kevyitä vaihtoehtoja löytyi hyvin. Tides Dining Roomissa oli pääruoan jälkeen esitys ennen jälkiruokaa. Ohessa kuva esityksestä. Ruokailut kuuluivat risteilynhintaan maksullisia erikoisravintoloita lukuunottamatta. Ne jäivät nyt kokeilematta budjettini vuoksi. Laivan viihdepuolesta kerron seuraavassa jutussa.




Näytetään 20160813_194405.jpg
Olipa hieno, tykkäsin!

perjantai 26. elokuuta 2016

Välimeren risteily osa 4: Ateenan hankaluudet


Kusadasi oli ihana, mutta valitettavasti Ateena tuotti pettymyksen. Maihin kyllä päästiin, mutta muualle ei, yhtä peruskahvilaa lukuunottamatta. Sataman ulkopuolella liikkuminen oli todella vaikeaa. Ramppeja oli hyvin vähän. Usein ne olivat niin jyrkkiä, että niistä ajaminen pelotti. Yleensä olen aika vauhdikas hurjapää ja kokenut ajaja. Nyt meinasi kuitenkin rohkeus loppua. Jouduin pyytämään Tuulaa tulemaan taakseni turvaksi. Toki muutama ystävällinen mies auttoikin. Monta kertaa totesimme, että tästä ei nyt vaan pääse ja se ärsytti paljon. Olimme umpikujassa.

Ilma oli tukalan kuuma, lämpötila noin 40 astetta eikä mistään tullut pienintäkään tuulenvirettä. Ateena ei ole kovin esteettinen tai kaunis. Jostain tuli viemärin hajujakin välillä, kerjäläisiä näkyi paljon. Kaiken kruunasivat sitkeät katukauppiaat ja huumattujen lasten käyttäminen kerjäämisessä.
Lopulta tosiaan löysimme yhden peruskahvilan, johon pääsimme. Eipä se tilannetta pelastanut. En lähde Ateenaan toista kertaa.

Ymmärrän, ettei kreikkalaisilla ole helppoa talouskriisissä, mutta edellä kuvaamani asiat saattavat vähentää turismia entisestään. Tiukassa taloustilanteessa matkailupalveluja tulisi kehittää eikä heikentää.

Laivan aikataulun vuoksi ei ollut aikaa kierrellä nähtävyyksiä. Kova kuumuus uuvutti niin paljon, etten varmaan olisi jaksanutkaan.

Näytetään 20160811_121654.jpg
Kun ei pääse, niin ei pääse. Tämä pattitilanne ei jäänyt ainoaksi.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Välimeren risteily osa 3: Kusadasi, Turkki


Eilinen pettymykseni Santorinilla oli vielä  mielessäni, mutta Windjammer-Cafen hyvä buffetlounas tasotti sitä hiukan. Eteenpäin piti päästä ja suuntasin ajatukseni jo Turkin Kusadasiin. Sinne pääsin siirtymään kätevästi laivassa olevaa ramppia pitkin. Sää oli helteinen, lämpötila lähes 30. Mereltä tuli kuitenkin viilentävää tuulta, joten kuumuus ei ollut tukalaa.

Kovin kauas emme satamasta lähteneet, sillä aikaa perilläoloon ja kiertelyyn oli noin seitsemän tuntia.Join ensin jääteen, se virkisti. Menimme huivikauppaan. Ensin myyjä esitteli 50 euron huiveja. Lopulta löysin kauniin beigen pashmina-huivin, jonka ostin 30 eurolla. Materiaali oli laadukasta. Hetken kierreltyämme söin lounaaksi oikein hyvää pasta bolognesea. Tuula otti voitaikinasta tehtyjä fetatikkuja. ´Toinen hyvä tuliainen on turkkilainen omenatee, josta itse kovasti pidän. Teekuvassa näkyvät hunajat ostin Kreetalta.
























 Kusadasi oli ihana. Olisin viihtynyt siellä pidempäänkin, mutta puoli viiden aikoihin oli mentävä takaisin laivalle. Ainoa miinuspuoli oli invavessojen vähäisyys. Kusadasin turismi on vielä huomattavasti vähäisempää vaikkapa Alaniaan tai Marmarikseenn verrattuna. Lopuksi viivyimme meren rannalla sen tunnelmasta nauttien.





torstai 18. elokuuta 2016

Välimeren risteily osa 2: Hytti ja laivalla toimimisen haasteet


Moi taas! Ykkösosassa mainitsin jo hytistämme ja äsken lisäsin siihen muutaman kuvankin. Palataanpa vielä siihen, kerron vähän lisätietoa  ja mitä valintakriteereitä minulla oli.
Hytti oli tosiaan tilava ja avara. Siljan ja Vikingin invahytteihin verrattuna se tuntui alussa luksukselta. Ensimmäisenä iltana huomasin, että laivalta löytyi huonepalvelukin ja se kuului risteilyn hintaan lukuunottamatta yöllä tehtyjä tilauksia. Tilauslistalta löytyi kala-, kana ja liharuokia, salaatteja, jälkiruokia, kahvia ja teetä yms. Sekin oli luksusta, tilata ruoka suoraan hyttiin ja homma toimi nopeasti. Tilaukset tulivat noin 40 minuutin odottelun jälkeen. Ensimmäisenä iltana tilasin leivitettyä kampelaa ja Tuula jotain muuta. Ruoka oli ihan perushyvää, oli hienoa syödä omassa rauhassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun huonepalvelua käytin. Suomen hotelleissa se olisi niin paljon kalliimpaa.

Alunperin olin ajatellut ottavani parvekehytin. Se olisi kuitenkin ollut yli 100 euroa halvinta perushyttiä kalliimpi, joten luovuin ajatuksesta. Pääasia oli, että hytti oli invahytti. Välillä kyllä kaipasin parveketta ja ikkunaa. Ilma oli huono ja tunkkainen. Olisimmepa voineet välillä tuulettaa. Kokolattiamatto pahensi asiaa lisäämällä pölyisyyttä ja meitä molempia yskitti usein.
Ulkokannelta löytyi kuitenkin tuulta ja  siellä olimme aika paljon myös ensimmäisenä meripäivänä. Osallistuimme myös pakolliseen pelastusharjoitukseen. Illalla menimme kuuntelemaan jotain bändiä.

Päivä meni ihan mukavasti. Laiva vaan keinui tosi paljon, aallot olivat suuria. Keinunta toi avustamiseenkin omat haasteensa.Turnerin käyttö ja pystyssä pysyminen jännitti välillä. Se hankaloitti erityisesti siirtymisiä, eikä vessan liukas lattia tietenkään helpottanut tilannetta. Tuulankin tasapaino meinasi välillä pettää. Kerran ollessani vessassa lähdin istuessani kallistumaan liikaa vasemmalle, Tuula sai kuitenkin asentoni korjattua. Seuraavan kerran laitoimme sähkärin vasemmmalle puolelleni ja sain pidettyä siitä kiinni. Kaide olisi auttanut paljon.

No, se oli pieni murhe. Isompia pettymyksia oli luvassa seuraavana päivänä Santorinilla. Sinne en päässyt edes manuaalipyörätuolilla. Minun olisi pitänyt kävellä. Tajusin, että nyt en pysty, ei voi mitään, tuli seinä vastaan. Silloin vitutti ja paljon! Yritin piristää surkeaa päivääni jalkahoidolla, mutta kaikki sen päivän ajat oli jo varattu. Laitoin Sannalle viestin, sanoin asian niinkuin se oli, kiitos kun jaksoit kuunnella mua! Kaunis paikka kuitenkin, käveleville suosittelen!


tiistai 16. elokuuta 2016

Välimeren risteily, osa 1, lähtö ja alkufiilikset/ Mediterranean cruise, part 1, departure and starting vibes


Moikka taas! Nyt se on sitten ohi, palasin Välimeren risteilyltä sunnuntaina. Risteilyn aikana en voinut päivittää blogiani, en oikein ehtinyt ja netin käyttö laivalla oli todella kallista, noin 30 dollaria per päivä.  Mutta mistä sain idean ja miten alku sujui? Noin kaksi ja puoli vuotta sitten Palmuasemalle ilmestyi ensimmäinen Karibia-aiheinen juttu. Sen jälkeen sinne ilmestyi samasta aiheesta kymmenosainen juttusarja ja videokin.

 
Hi again! Now it's over then, I returned from the Mediterranean cruise on Sunday. During it I couldn’t update my blog as I really didn't have time and using the internet on board was real expensive, about 30 dollars per day. But where did I get the idea and how did the beginning go? About 2,5 years ago the first Caribbean related post was published at Palmuasema. Since then a 10 part series was published there, along with a video.

Luin jutut tarkasti ja katsoin videon. Pian haaveilin  niin paljon, ettei koulutehtävien teostakaan meinannut tulla mitään. Olin poissaoleva ja ajatukseni olivat Karibialla. Minulla oli tosi kova matkakuume, selkeä pahenemisvaihe!
Pian kysyinkin Matka-agenteilta tarjousta ja sanoin, että budjettini olisi 1500-1600 euroa per henkilö. Sieltä kerrottiin, että Karibialle en tuolla budjetilla pääsisi, mutta Välimerelle kyllä.

I carefully read the stories and watched the video. Soon I was dreaming so much my school work started to suffer. I was preoccupied and my thoughts were at the Caribbean. My travel fever was really bad and it was getting worse!
Not soon after I was asking for an offer from Matka-agentit. I said my budget would be 1500-1600 Euros per person. They said that budget wouldn’t quite be enough for the Caribbean but it would for the Pacific.


Sunnuntaina 7.8. oli sitten odotettu lähtöpäivä. Heräsin  neljältä aamulla ja taksi vei minut lentokentän kakkosterminaaliin. Aamulla piti vähän hoitaa työnantajan velvollisuuksia, joten syömään tai ostoksille emme ehtineet. Lento meni kuitenkin hyvin, vaikka viihdepuoleen Finnair olisi voinut panostaa vähän enemmän. Joku kevyt hömppäelokuva olisi sopinut hyvin, matka kesti kuitenkin kolme tuntia ja tuntui pitkästyttävältä. Roomaan saavuttuamme meillä oli taksikuljetus lentokentältä, etsimme hetken kuljettajaa. Hän oli hyvin ystävällinen ja ammattitaitoinen. Satamassa olimme yhden maissa ja laiva lähtisi viideltä. Mietimme, mitä tekisimme ennen sitä ja ajattelin jo mennä jätskille tai kahvilaan, mutta pian meidät ohjattiinkin lähtöselvitykseen.

On Sunday Aug. 8th was the long awaited departure date. I woke up at 4 am and a taxi took me to the terminal 2 of the airport. I had to take care of some employer duties so we didn’t have time for lunch or shopping. However, the flight went well, though Finnair could've made more effort on the entertainment during the flight. Some light film would've been nice as the flight lasted 3 hours and felt dull. When we arrived to Rome, we took a taxi to the harbor from the airport. We searched for the driver for a while. He was friendly and professional. We arrived to the harbor around 1 pm and the ship would embark at 5 pm. We were considering what to do before that and I thought I could have some ice-cream or go to a café but then we were escorted to the check-in.


Lähtöselvityspaikka oli iso ja jotenkin torimainen. Ruuhkaa oli ja se kesti pitkään. Meille annettiin terveyskyselyt, jossa kysyttiin, olinko sairastanut lähiaikoina tarttuvia tauteja, ripulia, flunssaa tai kurkkukipua. No kurkkuni tuntui vähän karhealta ja yskittikin, mutta sitä en tietenkään lomakkeeseen laittanut. Halusin päästä risteilylle, pikkuyskä ei minua estänyt!

 
The check-in was big and somehow market-like. It was overcrowded and took a long time. They gave us a health survey forms, in which they asked about if I’ve had any contagious deceases such as diarrhea, flu or throat pain. Well, my throat did feel a bit rough and I had a small cough but naturally I didn’t report it, I really wanted to get on the cruise, and I wasn’t gong to let a small cough to stop me!




Jewel of the seas

Hyttiin päästyämme jouduimme odottamaan tavaroitani aika kauan. Se oli harmillista, koska Turner-apuvälineeni tulo kesti ja kesti, minun piti päästä vessaan. Se ei onnistuisi ilman turneria yhden avustajan kanssa.
Onneksi Turneri tuli lopulta kuitenkin eikä vahinkoa käynyt. Invavessan lattia oli kuitenkin liukas ja vasemmalta puolelta puuttui kaide. Hytti oli tilava, varmaan kolme kertaa Siljan tai Vikingin vastaavaa suurempi.

After we got into our cabin, I had to wait quite a while for my luggage. It was a shame cause I needed my Turner-aid to get to the toilet as I couldn't do so without it and one assistant.
Luckily, the Turner eventually arrived and no damage was done. Still, the floor of the accessible toilet was slippery and there was no railing on the left side. The cabin was spacious, at least three times bigger than the similar cabins of Silja or Viking.