torstai 18. elokuuta 2016

Välimeren risteily osa 2: Hytti ja laivalla toimimisen haasteet


Moi taas! Ykkösosassa mainitsin jo hytistämme ja äsken lisäsin siihen muutaman kuvankin. Palataanpa vielä siihen, kerron vähän lisätietoa  ja mitä valintakriteereitä minulla oli.
Hytti oli tosiaan tilava ja avara. Siljan ja Vikingin invahytteihin verrattuna se tuntui alussa luksukselta. Ensimmäisenä iltana huomasin, että laivalta löytyi huonepalvelukin ja se kuului risteilyn hintaan lukuunottamatta yöllä tehtyjä tilauksia. Tilauslistalta löytyi kala-, kana ja liharuokia, salaatteja, jälkiruokia, kahvia ja teetä yms. Sekin oli luksusta, tilata ruoka suoraan hyttiin ja homma toimi nopeasti. Tilaukset tulivat noin 40 minuutin odottelun jälkeen. Ensimmäisenä iltana tilasin leivitettyä kampelaa ja Tuula jotain muuta. Ruoka oli ihan perushyvää, oli hienoa syödä omassa rauhassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun huonepalvelua käytin. Suomen hotelleissa se olisi niin paljon kalliimpaa.

Alunperin olin ajatellut ottavani parvekehytin. Se olisi kuitenkin ollut yli 100 euroa halvinta perushyttiä kalliimpi, joten luovuin ajatuksesta. Pääasia oli, että hytti oli invahytti. Välillä kyllä kaipasin parveketta ja ikkunaa. Ilma oli huono ja tunkkainen. Olisimmepa voineet välillä tuulettaa. Kokolattiamatto pahensi asiaa lisäämällä pölyisyyttä ja meitä molempia yskitti usein.
Ulkokannelta löytyi kuitenkin tuulta ja  siellä olimme aika paljon myös ensimmäisenä meripäivänä. Osallistuimme myös pakolliseen pelastusharjoitukseen. Illalla menimme kuuntelemaan jotain bändiä.

Päivä meni ihan mukavasti. Laiva vaan keinui tosi paljon, aallot olivat suuria. Keinunta toi avustamiseenkin omat haasteensa.Turnerin käyttö ja pystyssä pysyminen jännitti välillä. Se hankaloitti erityisesti siirtymisiä, eikä vessan liukas lattia tietenkään helpottanut tilannetta. Tuulankin tasapaino meinasi välillä pettää. Kerran ollessani vessassa lähdin istuessani kallistumaan liikaa vasemmalle, Tuula sai kuitenkin asentoni korjattua. Seuraavan kerran laitoimme sähkärin vasemmmalle puolelleni ja sain pidettyä siitä kiinni. Kaide olisi auttanut paljon.

No, se oli pieni murhe. Isompia pettymyksia oli luvassa seuraavana päivänä Santorinilla. Sinne en päässyt edes manuaalipyörätuolilla. Minun olisi pitänyt kävellä. Tajusin, että nyt en pysty, ei voi mitään, tuli seinä vastaan. Silloin vitutti ja paljon! Yritin piristää surkeaa päivääni jalkahoidolla, mutta kaikki sen päivän ajat oli jo varattu. Laitoin Sannalle viestin, sanoin asian niinkuin se oli, kiitos kun jaksoit kuunnella mua! Kaunis paikka kuitenkin, käveleville suosittelen!


Ei kommentteja: