maanantai 13. elokuuta 2018

Elokuun matkasuunnitelmia


Moi taas!



Kysyin VR:n asiakaspalvelusta Turengin aseman esteettömyydestä. Sieltä kerrottiin, että asema on valitettavasti esteellinen. Sen laituria ei ole korotettu. Tuo asia alkoi kiinnostamaan, kun huomasin ilmoituksen Kiipulan elojuhlasta 31.8. Kiipulaa lähin rautatieasema on Turengissa. Sieltä Kiipulaan on noin kuusi kilometriä per suunta. Hämeenlinnasta Kiipulaan on noin 20 kilometriä per suunta.

Oma taksikorttini käy vain pääkaupunkiseudulla. Sen ulkupuolella liikkuessan joudun maksamaan taksimatkani itse. Siksi Turengin aseman esteellisyys harmittaa hiukan. Onneksi voin pyytää tutulta taksikuskilta alennusta matkasta.  Kiipulassa järjestetään 31.8.  klo 16-22 Elojuhla jossa esiintyy bändi nimeltä Renki. Tuulan mies soittaa siinä. Toki juhlassa on myös hyvää ruokaa ja ehkä tapaan tuttujakin. Tulen iltajunalla klo 23.08. Hämeenlinnasta Helsinkiin.



26.8. olen lähdössä Viking Linen päiväristeilylle. Piti ensin lähteä lauantaina 1.9, mutta lahjakorttini on voimassa sunnuntai-torstai lähdöillä. 1.9. Viking XPRS-laivalla esiintyy Paula Koivuniemi. Katotaan lähdenkö silloinkin vai olenko ihan puhki Elojuhlista. Ajatus houkuttaa kyllä. Paula vetää varmasti hyvän keikan.








Tässä muistona eräs risteilykuva muutaman vuoden takaa. Laulan siinä karaokea ja Saana pitiä mikrofonia.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Allsång på Skansen ja muita ideoita



Moikka! Telkkarista tulee ykköseltä tiistai-iltaisin ruotsalainen yhteislauluohjelma Allsång på Skansen, Ruotsin vastine 90-luvulla tulleelle Tammerkosken sillalla-ohjelmalle.

Kummassakin ohjelmassa on tosi kiva tunnelma, Allsångissa vielä vähän iloisempi, mutta hyvin osasi Mikkokin hommansa. Haluaisinkin aistia tuon tunnelman livenä paikan päällä ja laulaa yhdessä toisten kanssa, tunnelma oli katossa sateellakin. Hän myös kertoi laulujen välissä kiinnostavia tarinoita niidden taustoista ja syntyhistoriasta.

Puhuimme vähän aikaa sitten ystäväni Miran kanssa, että olisipa kiva lähteä paikan päälle Tukholmaan. Koska on jo elokuu, tämä reissu siirtyy ensi kesälle.
Allsång på Skansen on ulkotilaisuus, en tiedä järjestetäänkö sitä syksyllä. Huomenna on jo aloitettava kouluhommat, että valmistun joulukuussa. Mirallakin on elokuu jo täynnä ohjelmaa. Samalla voisin oppia ruotsia laulamalla. En ole vielä käynyt siellä, joten kuvia minulla ei sieltä ole.

Joulukuussa tai vuodenvaihteessa lähden varmaan risteilylle Marian ja Jennan kanssa. Nytkin olisi kyllä kiva, kun Silja Serenadella on rapujuhlat 23.8. ja 6.9.



Matkamessuilla suunnittelemassa




Avustajatunnit eivät vaan valitettavasti riitä. En ole vielä saanut vastausta niistä tehtyyn valitukseen.


Asiasta toiseen, Tuusulaan kannattaa mennä niin, että menee ensin lähijunalla Keravalle ja sieltä Tuusulaan. Invataksi maksaa 36-40 e per suunta. Onnibussi ei kulje sinne eikä Matkahuollon tai Expressbussin autoissa ole pyörätuolipaikkoja, harmi.



Hyacint



Tuusulan Pokka Pitää esitykset on jo loppuunmyyty. Näyttelijät sopivat hyvin rooleihinsa.  Juoni oli vaan niin ennalta-arvattava ja tylsä, ettette menetä paljon, jos ette nyt ehtineet niihin. Oli esityksessä hauskojakin hetkiä ja hyvät lavasteet.

Lisäksi Tuusulan Krapin luonto on kesällä todella kaunis. Se on hyvä lähikohde, vain 40 Helsingistä.

Sain muuten lisää avustajatunteja myös vapaa-ajan viettoon. Ihanaa!


www.krapi.fi





lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kotkan ja Riihimäen rautatieasemat esteettömiksi


Moi taas!


Olisi kiva käydä nyt loppukesän tai alkusyksyn aikana Riihimäellä. Siellä asuu kaksi entistä avustajaani. Siellä on kiva kesäteatteri. Toinen avustajani on  kehunut myös thaimaalaista ravintolaa.
Ja myös ympärivuotisesti toimiva teatteri. Ongelma on siinä, että Riihimäen asema ei ole esteetön. Sen laituri pitäisi nyt korjata mahdollisimman pian ja  siirtyä sanoista tekoihin. Riihimäki ei kuulu Helsingin lähikuntiin, taksikorttini ei käy siellä. Omakustanteinen taksimatka tulee liian kalliiksi.

Eikä Onnibussikaan mene Riihimäelle. Tarkistin asian heidän nettisivuiltaan. Ihmeellistä, luulisi liikenteen sinne kannattavan. Pienemmille paikkakunnille vuoroja kyllä on. Matkahuollon tai Expressbussin autoissa ei ole pyörätuolipaikkoja.


Toinen ongelma ovat Kotkaan menevät junat. Ne ovat kaikki vanhoja taajamajunia, joissa ei ole vammaispalveluita eikä Kotkan asemallakaan.






Lähes kaikissa Kotkaan menevissä Onnibusseissa on kyllä yksi pyörätuolipaikka. Se on kuitenkin varattava 36 tuntia ennen matkaa. Onnibusseissa ei ole invavessaa ja tavaratilaan ei kovin Turneria isompi apuväline mahdu. On hassua, että monille Pohjanmaan pikkupaikkakunnille pääsee junalla mutta Kotkaan ei. Siellä on kuitenkin Meripäivät, Junnun Lauluseuran tapahtumia ympäri vuoden ja muuta kivaa tekemistä. Ja 55 000 asukasta.

 Kotkan lähellä on myös Hamina. Hamina Tattoon ohjelmaa on  myös kehuttu, sielläkin voisi olla kiva piipahtaa päiväkäynnillä. Ja Haminassa yleensäkin.

Ja Hämeenlinnan rautatieasemalle pitäisi saada invavessa. Turengin rautatieaseman laiturikin pitäisi korjata esteettömäksi. Vr:n palveluissa olisi vielä paljon parannettavaa.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Ruusun ajan kuvauspaikoilla Toukolassa



Moi!

Metsoloiden lisäksi Ruusun aika on yksi lempisarjoistani. Metsoloiden kuvauspaikkaretkien jälkeen haaveilin myös retkestä  kuvauspaikoille. Yhtenä iltana asia tuli puheeksi Marian ja Jennan kanssa, he sanoivat voivansa toimia retken oppaina.

Päätin tarttua tilaisuuteen. Menimme Metrolla Kamppin ja sieltä bussilla Toukolaan. Bussin päätepysäkki oli Malmilla, jäin pois Sumatrantiellä. Siitä kävelimme Viipurin leipään Intiankadulle, joka oli sarjassa Matikaisen kauppa. Kauppa ei ole enää toiminnassa. En tiedä, milloin se lopetti.




Ruusun ajan talon pihalla

Matikaisen kauppa












Emme menneet Ruuun ajan taloon sisälle, koska joku asui siellä. Raija Oranenkin on asunut. Sarjan ulkokuvaukset on tehty talon pihalla. Nykyinen asukas on varmaan pyörätuolin käyttäjä, koska talon edessä oli hieno luiska. Kävimme myös urheilukentällä, jossa Roope ja Senni-mummi pelasivat futista.








Kierroksen jälkeen tarjosin Marialle ja Jennalle jätskit  Arabia-keskuksen kaupassa ja söin avokadolohta Chicoksessa. Oli hyvää!




sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Apuvälineet matkalla


Moi taas!


Sain äskettäin lukijatoiveen, kirjoita apuvälineistä matkalla. Asia mietityttää varmasti monia.
Myös itseäni, koska reissaan aina apuvälineiden kanssa. En pärjää ilman niitä.
Toisaalta ne auttavat paljon, mutta myös lisäävät matkustamiseen liittyvää jännitystä ja stressiä. Ja tietyt ennakkovalmistelut on pakko tehdä niiden kanssa liikkuessa.

 Puhun tässä tekstissä vain omista kokemuksistani. Apuvälineitä on niin monenlaisia, etten voi tietää kaikkea. Matkoilla minulla on yleensä mukana sähköpyörätuoli ja returneri tai turneri siirtymistä varten. Välimeren risteilyllä mukana oli myös manuaalipyörätuolini sähköpyörätuolin hajoamisen varalta ja suihkussa käyntiä varten. On muistettava, että vaikka monista Matka-agenttien esteettömistä kohteista voi vuokrata apuvälineitä, laivalla tuota mahdollisuutta ei ole.

Mutta palataan vuokraukseen myöhemmin. Kerron nyt joitain perusasioita matkustamiseen apuvälineiden kanssa. Lentoyhtiöt kuljettavat vähintään kaksi apuvälinettä maksutta. Niiden mitat pitää kuitenkin ilmoittaa yhtiölle tai matkatoimistolle.Ilmoituksen voi tehdä joko puhelimitse, sähköpostitse tai joidenkin lentoyhtiöiden nettisivuilta löytyvällä lomakkeella.
 Pituus, leveys, korkeus ja paino.


Sähköpyörätuolissa pitää olla kuiva-akut, jotta sen voi ottaa lentokoneeseen. Niitä ei oteta kaikista pienempiin konetyyppeihin. Suojaan oman sähkärini irrottamalla siitä jalkalaudat ja käsinojat. Myös ohjaimen eli joystickin iroitan, se on herkkä hajoamaan. Jalkalaudat ja käsinojat laitamme lentokentältä löytyvään isoon  Finnairin muovipussiin.  Valitettavasti minulla ei ole kuvaa lennolle lähtevästä sähkäristä. Suojaus on kuitenkin tärkeää, koska se pienentää hajoamisriskiä.


Returneri ja turneri menevät koneeseen kokonaisina. Apuvälineiden kanssa ei voi käyttää netin lähtöselvitystä, joten menen lentokentän Special Passenger-tiskille., jossa kerron lennolle tulevista apuvälineistä. Kentällä pitää olla kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Se saanko pitää tuolini portille asti, vaihtelee. Usein olen käynyt lentokentän vessassa Turnerilla ja siirtynyt sitten kentän pyörätuoliin. Parasta olisi tietysti käyttää omaa tuolia mahdollisimman pitkään.













































Returner







Apuvälineiden vuokraus

Vuokraus voi esimerkiksi sähkärin hajotessa helpottaa tilannetta. Ja myös silloin, kun apuvälineitä on paljon.
Toisaalta vuokraväline ei ole useinkaan oman veroinen ja välinevalikoima on usein rajallinen.

Kun vuokrasin sähkärin Teneriffan Lero-keskuksesta omani hajottua, heillä oli yksi ainoa sähkäri, jonka sitten otin.

Palvelu oli valitettavasti hiukan töykeää, tyyliin ota tai jätä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta kokeilla varasähkäriä, mutta kukaan ei suostunut auttamaan Tuulaa, jotta minut olisi saatu nostettua siihen. Vuokra oli muistaakseni 20-30 euroa päivässä. Vakuutusyhtiö ei korvannut sitä.

Matka-agenttien esteettömien kohteiden apuvälinevuokrauksesta löytyy tietoa kunkin kohteen omalta sivulta. Esteettömät kohteet löydät osoitteesta: https://www.matka-agentit.fi/tutki-matkoja?f%5B0%5D=field_travel_ref_packages%3A8.

Apuvälineiden vuokraus onnistuu myös ainakin Kreetalla Eria Resortissa. Myös Thaimaan Hua Hinin esteettömiin lomahuoneistoihin saa tilattua maksutta tiettyjä apuvälineitä.






























lauantai 7. heinäkuuta 2018

Oma pakkaustyylini..



Moikka!

Joku teistä lukijoista pyysi multa joskus pakkausaiheista tekstiä. Aihe ei ensin tuntunut omalta, mutta sitten eräs toinen matkabloggaaja kirjoitti siitä oikein hyvän ja hauskan tekstin. Teksti löytyy Walleni.us-matkablogista.

Oman pakkaukseni aloitan aina miettimällä, minne olen menossa ja kuinka pitkälle matkalle.
Jos matka kestää enintään neljä yötä, otan mukaan vaaleanpunaisen kassin ja repun.







Viiden päivän, viikon ja kahden matkoilla on mukana sininen matkalaukkuni. Se on merkiltään Samsonite, palvellut uskollisesti jo 15 vuotta. Ostan syksyllä tai ensi vuonna uuden.



'



Vammattomien pakkaukseen verrattuna erona on se, että mukanani on aina vaippoja, Tena-suojia ja varahousuja, koska invavessoja ei ole joka nurkalla. Esteettömistä hotelleissa on yleensä hyvät, mutta kaupungilla, puistoissa tai  baareissa välttämättä ei.


Laitan aina yhden vaipan reppuun käsimatkatavaroihin, jotta sen saa helposti laitettua ennen lentoa.
Lentokoneiden ahtaat vessat ovat pyörätuolin käyttäjälle mahdottomia. Otan varalle mukaan vuodesuojan. Jos housut kastuvat, vuodesuoja imee ylimääräiset. Istumapaikka pysyy puhtaana.

Viikonloppureissullekin otan aina  parit vara-alushousut, varahousut ja varapaidan, esimerkiksi puolisulanut jäätelö ja kastikkeet sekä marjat sotkevat helposti. Yritän aina muistaa ottaa vaatetta mukaan sen verran, ettei heti tarvitse pyykätä.

Esimerkiksi alushousuja viikon aurinkolomalle tarvitaan 9-10 kappaletta, pari mekkoa, parit housut, t-paitoja  kolme, sekä yksi tai kaksi pitkähihaista.  Usein  yksi jakku tai kevättakki viileitä iltoja varten. Sukat vaihdan helteellä lähes päivittäin. Tämän vaatemäärän takia en koskaan matkusta pelkillä käsimatkatavaroilla.



Vaipat laitan usein matkalaukun verkkotaskuun, niitä menee helposti yksi paketti viikon tai kymmenen päivän aikana. Ne vievät paljon tilaa matkalaukusta. Pesulappujen ja suojahanskojen määrä riippuu matkan pituudesta ja kohteesta.  Kuivashampoo ja savetit ovat käteviä, kun suihkuunpääsystä ei aina ole takeita tai käsienpesu on hankalaa.


Tämäkin sopisi hyvin lyhyiden reissujen kassiksi.






keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

30 000 sivunäyttöä, ihanaa!


Moi taas!



Kiitos rakkaat lukijani! 30 000 sivunäyttöä tuli juuri täyteen, ihanaa. Mahoton reissaaja-Facebook- sivulla on nyt 271 tykkääjää. Mahtavaa! En olisi uskonut tätä blogia alottaessani enkä oikein meinaa uskoa vieläkään.

Pakko se on, kun omin silmin näkee! Superhienoa!!
Pidin perjantaina pienet blogijuhlat muutaman aktiivisen lukijan kanssa. Kiitos niistäkin, oli kivaa!
Ylimmässä kuvassa Marian ja Jennan tuomia blogi- ja synttärilahjoja, kiitos niistä!

Erityisesti Sweet Life-matkapäiväkirjasta.










Minä ja blogini kääntäjä Saara juhlatunnelmissa


Teimme Facebookin Mahoton reissaaja-sivuille myös viddeon juhlista. Käykääpä kurkkaamassa sekin. Sivulla on nyt 272 tykkääjää. Kiitos kaikille, olette upeita!

Kiitos myös ihanille bloggaajakollegoille, olette tärkeitä ja parasta, mitä bloggaus on antanut.
Ihana vaihtaa kokemuksia kanssanne ja saada vertaistukea. Teidän kanssanne voin hehkuttaa matkojani täysillä, se on Mahtavaa! Muiden seurassa joudun joskus topputtelemaan itseäni, eivätkä kaikki aina ymmärrä minua. Moni matka on kuitenkin mahdollista toteuttaa rajallisellakin budjetilla, toimeentulotuella elävät ovat tietysti asia erikseen.

Ja unelmoida saa aina. Tällä hetkellä haaveissani siintää jo tammikuinen Karibian-risteily, tulevissa haaveissa myös Thaimaa ja Australia. Fuengirolakin kiinnostaisi kyllä. Ja syyskuun loppuun mennessä pitäisi vielä käyttää Viking Linen lahjakortti.

Rupesin eilen katsomaan mmiisas-tubettajan Australia-videoita. Ne olivat upeita. Jatkoin fiilistelyä myös Palmuasemalla. Siitä se ajatus sitten lähti. Ensin menen kuitenkin Karibialle ja Thaimaahan.

Jos nuo lennot menevät hyvin,menen Australiaan ehkä 2021. Ehkä-sana- tuossa lauseessa johtuu pitkästä lentomatkasta. En ole vielä lentänyt pitkää kaukolentoa, siksi hiukan epäilen.




sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kohtuulliset kustannukset, kuinka paljon vammainen saa matkustaa?



Moikka!

Tuo otsikon kysymys mietityttää minua paljon. Monestakin syystä. Helsinki linjasi muutama vuosi sitten, että vammaisen  henkilön ulkomaan lomamatkojen kustannukset korvataan enintään kahden viikon osalta per henkilö. Ymmärrän, ettei kaupungillakaan ole rahaa loputtomasti. Silti päätös on hankala monestakin syystä.

Kohtuulliset kustannukset ja kohtuus ovat aina tulkinnanvaraisia asioita. Ne merkitsevät yhdelle yhtä ja toiselle toista,eri asioita eri ihmisille. Hankaluus johtuu myös siitä, että tuo kahden viikon matkakiintiö melkein täyttyy Karibian-risteilylläni.


Ensi vuoden Karibian-risteilyni sijoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen ja se kestää kaksitoista päivää, lennon myöhästyessä  kolmetoistakin. Se on varmasti elämys ja saan siitä tehyä monta blogitekstiä. Silti on vähän harmi, että tuo kahden viikon kiintiö menee melkein kokonaan siihen, Haluaisin matkustaa enemmän ja pitää blogin aktiivisena koko vuoden. Se ei onnistu näin tiukilla rajoituksilla.

Onneksi lakimies Jukka Kumpuvuori korosti, etteivät kuntien sisäiset ohjeet saa ohittaa vammaisen yksilöllistä tarvetta avustajien kohtuullisten matkakustannusten arvioinnissa.

Periaatteessa siis voisin anoa Helsingin sosiaalivirastolta tukea kolmannenkin vuosittaisen matkani avustajakustannuksiin. Jos päätöksessä kustannukset hylättäisiin, veisin asian hallinto-oikeuteen ja siellä lakimiehet päättäisivät, mikä on kohtuullista.

Vammaispalvelulakiin tarvittaisiin kuitenkin tarkennuksia selventämään asia. Kunnilla tulisi olla yhtenäiset käytännöt asiaan liittyen. Tarvitsen avustajaa myös kotimaan matkailuun. Yksi Suomen kansalaisten perusoikeuksista on vapaa liikkuvuus kotimaassa.  Se on kirjattu perustuslain yhdeksänteen liikkumisvapaus-pykälään, kuten myös oikeus lähteä maasta.  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731.


Se ei kuitenkaan valitettavasti toteudu vammaisten kohdalla. Toteutuminen vaatisi kohdallani samaa avustajatuntimäärää ympäri vuoden. Selkeämmät säännöt helpottaisivat kaikkia. Myös vammaisilla tulisi olla mahdollisuus asua, opiskella ja työskennellä ulkomailla.
Kesällä avustajatuntimääräni putoaa lähes aina 60 tuntiin kuukaudessa, sillä ei paljon matkailla tai vietetä vapaa-aikaa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Viihtyvyyden parantaminen lennoilla




Moikka!


Kävin ohjaajan kanssa kotini lähellä olevassa merenrantakahvilassa, kahvila Kasinonrannassa.
Tilauksen tehtyämme juttelimme kesäsuunnitelmistani. Jotenkin puhe kääntyi taas matkailuun.
Ohjaajani haaveili syys-tai kevätmatkasta, ehdottelin hänelle mielestäni hyviä kohteita.
Puhuimme myös lentoajoista. Kerroin, että Turkkiin lentää Helsingistä noin 3,5 tuntia, Teneriffalle 6,5-7 jne. Mietin myös viihtyvyyttä lennoilla. Kiitos kahvilareissusta Mirkalle!

Aina lennon lähtiessä asiakkaat toivotetaan tervetulleiksi lennoille ja heidän toivotaan viihtyvän.
Mielestäni viihtymiseen pitäisi panostaa enemmän. Lukekaa eteenpäin, niin kerron miksi.








Toscanaan mennessä lensin Roomaan. Lento kesti muistakaseni vain reilut 3 tuntia, mutta se tuntui todella pitkältä, kun ei ollut musiikkikuulokkeita eikä oikein muutakaan tekemistä.


Teneriffan lennoilla aika on kulunut aina  nopeasti, koska siellä näytetään elokuva ja joku piirretty. Kaukolennoilta tuttu henkilökohtainen viihdejärjestelmä sopisi kyllä hyvin myös sinne lennon pituuden vuoksi. Ehtisin hyvin katsoa muutaman elokuvan ja kuunnella musiikkia.

Myös ruokailu olisi yli viiden tunnin lennolla tarpeellinen. Vaikka usein käynkin lentokentän kahvilassa syömässä, otan usein jonkun nopean välipalan. Viiden tai kuuden tunnin päästä on jo nälkä. Koneesta ostettavat eväät ovat kalliita ja ainakin Finnairilla ne loppuvat usein.

Matka-avustajani on huomannnut saman asian.

En ymmärrä, miksi näin käy? Kyllähän Finnair tietää matkustajien määrän. Miksi asiaan ei ole varauduttu?

Viihdejärjestelmän käytön lisääminen tietysti maksaisi, mutta todennäköisesti toisi myös lisää asiakkaita. Ja todennäköisesti kaikki viihtyisivät paremmin, erityisesti lapset. Ehkä he eivät enää potkisi selkänojia niin paljon. Sitä voisi kokeilla ainakin Kanarian lennoilla.





maanantai 11. kesäkuuta 2018

Hyvinvointia Ping Studiossa



Moikka taas!

Vuosittaisen sisällöntuotanto - ja markkinointitapahtuma Ping Festivalin lisäksi järjestetään myös kuukausittain markkinointikoulutuksia Ping Studioita. Viime maanantaisen studion teemana oli hyvinvointi.Studio pidettiin Hotelli Kalastajatorpan kokous-ja kongressikeskuksessa 50 metrin päässä hotellista. Hyvinvointistudio Lupauksen yrittäjä Riina Salonen painotti hienosti jokaisen ihmisen omaa vastuuta hyvinvoinnin edistämisessä.  Asenne ratkaisee aina ja tunti liikuntaa tuo aivan mahtavaa superenergiaa päivään.


Tarjoilut olivat myös hyvät. Aluksi maistoin porkkana-tuorejuustorullaa ja seuraavaksi pöytiin isoja hedelmäkoreja. Niissä oli ainakin omenia, banaaneja, luumuja ja vadelmia.












Ohjelma jatkui aktiivisuusrannekkeiden ja älä mahdu muottiin-kampanjan esittelyllä. Kampanja korostaa kehopositiivisuutta, kehottaa jokaisen hyväkymään kehonsa sellaisena kuin se on.













Virallisen ohjelman jälkeen ulkona ihanalla grillibuffetilla, jossa oli ainakin salaattia, kalaa ja kanaa.

Minulle katettiin oma pöytä terassin ulkotasanteelle. Jälkiruokana oli taivallisen ihanaa raparperipaistosta vaniljakastikkeella.





Herkkujälkkäri kruunasi kaiken!



Ainoa miinuspuoli oli kongressikeskuksen invavessan ahtaus sähkärille, mutta pärjäsimme sielläkin.
Invavessan ja narikan välinen kulma on myös aika ahdas.

Kalastajatorppa on vanha, yli 90-vuotias hotelli, joten kaikki luiskat ja muut esteettömyyteen liittyvät on rakennettu sinne jälkeenpäin. Siihen nähden rakennustyöt ovat onnistuneet todella hyvin.