Messufiiliksiä..

Yhteistyössä Apuvälinemessut 2017


Moikka! Apuvälinemessut jäivät tänä vuonna minulla pikavisiitiksi. Olin tosiaan Pirkkahallissa puoli yhden maissa. Menin ensin hakemaan bloggaajapassia. Lipunmyynnissä ja infossa siitä ei tiedetty mitään, vaan kehotettiin menemään messutoimistoon. Opasteet oli aika huonot, sain hetken etsiä, ennenkuin löysin sinne. Olisi kiva, kun olisi selkeät kyltit, esimerkiksi Bloggajapassit täältä.
Ja työntekijöiden pitäisi olla tietoisia asioista tai selvittää oma-alotteisesti. Vähän enemmän palveluasennetta olisin kyllä odottanut.

Yhden aikaan menin Seitin vaikuttavuusselvityksen julkaisutilaisuuteen. Siellä oli kivaa tavata kavereita ja kuulla, miten merkittävää Seitin toiminta on monelle ollut, sitä se on ollut minullekin.

Opin esimerkiksi sen, että Itävallassa oli vielä 2006 laitosmaisempi vammaispalvelun kulttuuri kuin Suomessa. Seitin nuorisovaihdossa itävaltalaiset vammaiset nuoret laitettiin nukkumaan jo kello puoli kahdeksan aikaan illalla, kun suomalaiset ja islantilaiset saivat valvoa myöhäänkin.

Kun yksi suomalaisista avustajista kysyi, miksi teette näin, itävaltalainen avustaja vastasi: - No kun nää nuoret on niin sairaita! Tämä on tositarina.

Tilaisuuden jälkeen menin vielä kiertelemään messuille vajaaksi tunniksi ja sitten syömään. Bloggaajapassilla sain ilmaiset ruuat ja pullankin. Kivaa ja kätevää, säästinkin noin 15 euroa.

Olin myös kaverikuvassa Sannan kanssa, oli mukava nähdä!

Apuvälinenäkökulmasta katsoen messut olivat pieni pettymys. Koska nykyinen sähkärini on ollut käytössä kohta 14 vuotta, on vaihto ollut jo mielessä. En kuitenkaan nähnyt uusia malleja.
Malikkeen osastolla kerkesin käydä ja tapasin myös tuttuja.

Minä ja Sanna Apuvälinemessuilla 2017

Seuraavalla kerralla ostan junaliput messuille ajoissa ja yritän tulla sinne jo perjantaina.
Vähän harmitti kun messut menivät lauantaina kiinni jo kl 16. Olisiko pidemmälle lauantaiaukiololle tarvetta? Mielestäni messut voisivat olla lauantainakin auki vaikka viiteen tai kuuteen asti.