torstai 31. elokuuta 2017

Miksi Kotka on niin tärkeä paikka minulle?




Monet ovat varmaan ihmetelleet, että miksi puhun niin paljon Kotkasta, ja olen siitä aina niin innoissani.










Kuten kuvasta näette, sinne liittyy lapsuusmuistoja. Olen äitini ja kahden vanhemman sisarukseni kanssa veneretkellä Kotkan saaren lähellä Äitini vanhemmat eli mummi ja vaari perivät  isovaarilta eli vaarin isältä pienen saaren. Saari sijaitsee Kotkassa Tiutisen kaupunginosan lähellä.


Ajoimme autolla Lammilta Tiutiseen, sieltä jatkoimme veneellä saareen. Venettä ajoi yleensä joko vaari tai eno. Se oli oranssinvalkoinen Buster.Lapsena vietin siellä kesiä ja juhannuksia 9-vuotiaaksi asti. Mummi teki parasta ahvenkeittoa, tädin mies joka oli tuolloin töissä Mallasjuomalla, hoiti juomapuolen. Lapsille limsaa ja aikuisille kaljaa, kohtuudessa kuitenkin pysyttiin. Tottakai oli hieno kokkokin.  Kuvassa lepään äidin sylissä, vähän isompana veneilin auton turvaistuimessa istuen. Venematka kesti noin 20 minuuttia. Nautin meren tuoksusta ja tuulen tuiverruksesta. Saaressakin oli tosi kivaa, vaikka se ei ollutkaan esteetön.
Saaren laituri on todella kapea, eikä nykyinen manuaalipyörätuolini siihen mahtuisikaan. Maasto on hiekkaista ja kallioista, invavessaa ei ole, peseytymismahdollisuudetkin ovat huonot. Sähkärin latauskaan ei onnistu, kun ei ole sähköä.

Kun olin 10-vuotias, vanhempani ostivat esteettömän mökin Hämeenlinnasta. Silti kaipaan joka kesä saareen.


  Seuraavassa yksi tunnelmakuva sieltä.



Alatalon pääskyset



                                                                                                                                         

                                                                                                                                                          

Toki myös hienolla Meripäiväpäiväperinteellä on iso merkitys. Aloin käydä Meripäivillä 18-vuotiaana, pikkuhiljaa siitä tuli traditio. Vain kolme kertaa olen ollut poissa sieltä.          



Meripäivähulinaa Tiinan ja Samin kanssa

                                                                                                     


            

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hei! Olen lukenut sun kirjoituksia täältä. Tarja ja Tiina on minunkin ystäviä. Asuin sukumme talossa Haapasaaressa 6 vuotta. Jouduin muuttamaan Hesaan kun sain puutiaisaivokuumeen ja olen nyt käyttänyt pyörätuolia 5 vvuotta. Tarja ja Timo P. on mun hyviä ystäviä saaresta. Timpan sukuhan on myös lähtöisin sieltä. Timo ja yksi toinen kaveri auttavavat saaren kallioilla kun käyn siellä.

Mahoton reissaaja kirjoitti...


Kiitos palautteestasi! Ompa mukava kuulla, et meillä on yhteisiä ystäviä! Ja kiva, et saat apua, saaret ovat usein haastavia paikkoja liikuntarajoitteisille.