Lähdin Tampereelle junalla kymmenen jälkeen aamupäivällä. Asemalla satoi aika paljon.
Kävelimme asemalta Tivoli Smörrebröd & Öl-voileipäbaariin. Kävelymatkalla näimme hienon Tampereen raatihuoneen.
Söin kanaleivan pippurikastikkeella.
Leipä oli iso ja maukas, pippurikastike oli omaan makuuni vähän liian tulista.
Baarin ruokalistan takasivulla oli mielenkiintosta tietoa smörrbrödien eli tanskalaisten voileipien historiasta.Joskus 1800-luvun lopulla oli kööpenhaminalaisessa baarissa ollut pitkä, hiukan kosteahkokin illanvietto. Asiakkaat viihtyivät, mutta illan venyessä pikkutunneille osalla heistä alkoi olla nälkä. Baarin emäntä huomasi tämän ja alkoi tekemään asiakkaille voileipiä niistä aineksista, joita ruokakomerosta löytyi. Näin oli tanskalainen voileipä syntynyt.
Voileipää syödessäni kaverini Mira ilmestyi paikalle, ehdotti kahville tai jätskille menoa. Koska ilma oli vielä tuolloin hiukan epävarma ja sää vaikutti sateiselta, päätimme muuttaa alkuperäistä suunnitelmaamme. Viikinsaari jäi tällä kertaa väliin, mutta ei Nostalgia-kahvilakaan ollut huono vaihtoehto. Niimpä menimme sinne, söin ihanan valkosuklaa-mangokakun, mira otti suklaisen.
Kakunsyönnin jälkeen ilma kuitenkin kirkastui, ja aurinkokin rupesi jo lämmittämään mukavasti.
Kävelimme kahvilasta Laukontorille ja katselimme meininkiä. Torilla oli touhua ja vilinää.
Mira suositteli Torikahvilan Kahvelin vohveleita ja lohivohveli olikin oikein maukasta. Kello lähenteli neljää ja aurinko porotti jo kuumasti. En ollut aamun säästä johtuen tajunnut ottaa lippistä tai hattua mukaan, Mira onneksi lainasi omaansa. Harmikseni päätä alkoi kuitenkin vähän jo jomottaa, ja vessahätäkin oli. Lähin invavessa löytyi Koskikeskuksesta, se oli siisti ja tilava.
 |
| Mira otti kinkkuvohvelin |
Päänsärky jatkui myös ollessamme Koskikeskuksessa ja minua närästikin vähän. Lievä auringonpistos oli varmaan kuitenkin iskenyt ja pippurikastike oli ollut mahalleni vähän liian vahvaa.
Kävin kuitenkin kirjakaupassa ja Body Shopissa. Paras ostos oli tarjouksessa ollut Kummeli-kirja, jonka sain kympillä. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Olin kuitenkin tuolloin aika huonovointinen, ei ollut särkylääkettä mukana eikä Rennie auttaisi närästykseeni. Siksi lähdin kotiin jo seitsemän junalla, junalippujen vaihto maksoi muistaakseni kympin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti