Tämä aihe palautui mieleeni, kun juttelin tästä aamupäivällä ohjaajan kanssa. Katsottuaan matkoja netistä hän alkoi unelmoida koko perheen matkasta. Pohdimme yhdessä mm. seuraavia kysymyksiä: Onko pitkä lento hyvä pikkulapselle? Minkä ikäisen kanssa voi lähteä pitkälle lennolle? Miksi lapsi itkee tai huutaa lennolla? Pitäisikö olla lapsilta kiellettyjä lentoja? Näitä kysymyksiä mietiskelen tässä tekstissä, puhun lapsettoman näkökulmasta.On hotelleja, jotka ovat lapsilta kiellettyjä mutta lapsilta kiellettyjä lentoja ei tietääkseni vielä ole.
Olen pohtinut asiaa aiemminkin. Tullessamme iltalennolla Teneriffalta Suomeen alku oli ihan rauhallista, mutta puolentoista tai kahden tunnin jälkeen pikkulapsi tai vauva alkoi huutamaan tosi kovaa ja huusi lähes koko loppulennon ajan. Tulimme Suomeen kello 2.50 yöllä, ja yritin nukkua lennolla, mutta eihän se onnistunut huudon vuoksi.
Vauvoilla ja pikkulapsillakin on oikeus matkustaa. Kovin korvakipuisen tai pelokkaan lapsen kanssa en välttämättä lähtisi kuudenkaan tunnin lennolle, jos ei ole pakko. Valitsisin ensimmäisen lennon niin,että sen kesto olisi maksimissaan neljä tuntia. Jos kaikki menee hyvin, seuraava lento voisi olla pidempikin. Kaikki lapset ovat erilaisia ja yksilöllisiä. Muistetaan kuitenkin pakata lääkkeet aina käsimatkatavaroihin. Terve viisivuotias osaa jo pyytää vanhemmiltaan särkylääkettä tai kertoa kivusta ilmeillä ja eleillä.
Allaolevassa kuvassa olen vanhempieni kanssa Rhodoksella vuonna 1988. Olen 5-vuotias.
Minulle tuokin matka oli suuri elämys. Seuraavat ulkomaanmatkat olivat Espanjassa ja Turkissa, mummin ja vaarin synttäreillä. Turkissa iski mahatauti kaikille, Espanjassa kaikki ok.
| Seisomisharjoituksia äidin kanssa |
 |
| Rhodoksella 5-vuotiaana 1988 |
Ainahan lasten kanssa matkailuun sisältyy omat haasteensa.
Ymmärrän, ettei kaikkia tilanteita voi ennakoida terveidenkään lasten kanssa. Vammaisten lasten kanssa ennakointimahdollisuuksia ei välttämättä ole ollenkaan. Autistiselle tai syvästi kehitysvammaiselle lapselle lentomatka voi olla pelottavakin outoine äänineen, ihmisineen ja hajuineen. Tällaisessa tilanteessa muilta matkustajilta pitäisi löytyä hiukan enemmän ymmärrystä ja sietokykyä, koska erityislapset eivät aina käyttäydy muiden mielestä sopivalla tavalla. Tällä en tarkoita sitä, että autistinen saa hulinoida lentokoneessa miten sattuu.
Maalaisjärjellä ja rauhallisuudella pääsee kuitenkin jo pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti