Moi taas!
Matkailu on yleensä kivaa, mutta välillä harmittaa se, kun vammaisena joutuu suunnittelemaan matkansa niin tarkasti etukäteen. Tämä asia nousee esiin silloin tällöin, viimeksi eilen kun pikkuveljen vaimo kertoi että he olivat valinneet häämatkakseen äkkilähdön. Melkein huokasin kateellisena. Spontaanina ihmisenä kaipaan välillä äkkilähtömahdollisuutta.
Se ei kuitenkaan onnistu. Esteettömiä majoitusvaihtoehtoja ei ole vieläkään tarpeeksi ja sopivan avustajan löytäminen muutaman päivän varoitusajalla on lähes mahdotonta. Kaikille avustajille matkatyö ja pitkät työputket eivät sovi. Lisäksi matka-avustajan kanssa pitää synkata supehyviin, koska yhdessäolo on matkoilla todella tiivistä. Ei ole helppoa löytää uusia matka-avustajia, koska avustajan pitää olla hyväkuntoinen ja vahvakin, jotta siirrot sujuvat turvallisesti.
Pidin Olympian Kaukomatkatoimiston Irmeli Revon blogikirjoituksista kovasti ja haluaisin lähteä hänen vetämälleen matkalle, mutta ne eivät valitettavasti ole esteettömiä. Ymmärrän toki syyt, kohteet ovat usein köyhissä maissa, joissa ei välttämättä ole esteettömiä busseja eikä invavessojakaan. Kiertomatkojen aikataulutkin ovat kuulemma tiukkoja.
Esteettömyyteen liitttývän etukäteisselvittelyn määrä,portaat ja invavessojen puute.
Esteettömien hotellien ja retkien kalleus. Esteettömyys on välttämättömyys, siitä ei pitäisi joutua maksamaan ylimääräistä.
Yksi esteettömyyteen liittyvä pattitilanne sattui Ateenassa Välimeren risteilyllä.
Laitan kuvan siitä tähän, niin ymmärrätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti