Miksi Kotka on niin tärkeä paikka minulle?

Monet ovat varmaan ihmetelleet, että miksi puhun niin paljon Kotkasta, ja olen siitä aina niin innoissani.

Kuten kuvasta näette, sinne liittyy lapsuusmuistoja. Olen äitini ja kahden vanhemman sisarukseni kanssa veneretkellä Kotkan saaren lähellä Äitini vanhemmat eli mummi ja vaari perivät  isovaarilta eli vaarin isältä pienen saaren. Saari sijaitsee Kotkassa Tiutisen kaupunginosan lähellä.


Ajoimme autolla Lammilta Tiutiseen, sieltä jatkoimme veneellä saareen. Venettä ajoi yleensä joko vaari tai eno. Se oli oranssinvalkoinen Buster.Lapsena vietin siellä kesiä ja juhannuksia 9-vuotiaaksi asti. Mummi teki parasta ahvenkeittoa, tädin mies joka oli tuolloin töissä Mallasjuomalla, hoiti juomapuolen. Lapsille limsaa ja aikuisille kaljaa, kohtuudessa kuitenkin pysyttiin. Tottakai oli hieno kokkokin.  Kuvassa lepään äidin sylissä, vähän isompana veneilin auton turvaistuimessa istuen. Venematka kesti noin 20 minuuttia. Nautin meren tuoksusta ja tuulen tuiverruksesta. Saaressakin oli tosi kivaa, vaikka se ei ollutkaan esteetön.
Saaren laituri on todella kapea, eikä nykyinen manuaalipyörätuolini siihen mahtuisikaan. Maasto on hiekkaista ja kallioista, invavessaa ei ole, peseytymismahdollisuudetkin ovat huonot. Sähkärin latauskaan ei onnistu, kun ei ole sähköä.

Kun olin 10-vuotias, vanhempani ostivat esteettömän mökin Hämeenlinnasta. Silti kaipaan joka kesä saareen.


  Seuraavassa yksi tunnelmakuva sieltä.

Alatalon pääskyset

                                                                                                                                         

                                                                                                                                                          

Toki myös hienolla Meripäiväpäiväperinteellä on iso merkitys. Aloin käydä Meripäivillä 18-vuotiaana, pikkuhiljaa siitä tuli traditio. Vain kolme kertaa olen ollut poissa sieltä.          

Meripäivähulinaa Tiinan ja Samin kanssa

                                                                                                     

            

Lasten kanssa lennolla, miten itse toimisin?

Tämä aihe palautui mieleeni, kun  juttelin tästä aamupäivällä ohjaajan kanssa. Katsottuaan matkoja netistä hän alkoi unelmoida koko perheen matkasta. Pohdimme yhdessä  mm. seuraavia kysymyksiä: Onko pitkä lento hyvä pikkulapselle? Minkä ikäisen kanssa voi lähteä pitkälle lennolle? Miksi lapsi itkee tai huutaa lennolla? Pitäisikö olla lapsilta kiellettyjä lentoja?  Näitä kysymyksiä mietiskelen tässä tekstissä, puhun lapsettoman näkökulmasta.On hotelleja, jotka ovat lapsilta kiellettyjä mutta lapsilta kiellettyjä lentoja ei tietääkseni vielä ole.

Olen pohtinut asiaa aiemminkin. Tullessamme iltalennolla Teneriffalta Suomeen alku oli ihan rauhallista, mutta puolentoista tai kahden tunnin jälkeen pikkulapsi tai vauva alkoi huutamaan tosi kovaa ja huusi lähes koko loppulennon ajan. Tulimme Suomeen kello 2.50 yöllä, ja yritin nukkua lennolla, mutta eihän se onnistunut huudon vuoksi.



 Vauvoilla ja pikkulapsillakin on oikeus matkustaa. Kovin korvakipuisen  tai pelokkaan lapsen kanssa en välttämättä lähtisi kuudenkaan tunnin lennolle, jos ei ole pakko.  Valitsisin ensimmäisen lennon niin,että sen kesto olisi maksimissaan neljä tuntia. Jos kaikki menee hyvin, seuraava lento voisi olla pidempikin. Kaikki lapset ovat erilaisia ja yksilöllisiä. Muistetaan kuitenkin pakata lääkkeet aina käsimatkatavaroihin. Terve  viisivuotias osaa jo pyytää vanhemmiltaan särkylääkettä tai kertoa kivusta ilmeillä ja eleillä.



Allaolevassa kuvassa olen vanhempieni kanssa Rhodoksella vuonna 1988. Olen 5-vuotias.
Minulle tuokin matka oli suuri elämys. Seuraavat ulkomaanmatkat olivat Espanjassa ja Turkissa, mummin ja vaarin synttäreillä. Turkissa iski mahatauti kaikille, Espanjassa kaikki ok.

Seisomisharjoituksia äidin kanssa

Rhodoksella 5-vuotiaana 1988

Ainahan lasten kanssa matkailuun sisältyy omat haasteensa.
Ymmärrän, ettei kaikkia tilanteita voi ennakoida terveidenkään lasten kanssa. Vammaisten lasten kanssa ennakointimahdollisuuksia ei välttämättä ole ollenkaan. Autistiselle tai syvästi kehitysvammaiselle lapselle lentomatka voi olla pelottavakin outoine äänineen, ihmisineen ja hajuineen. Tällaisessa tilanteessa muilta matkustajilta pitäisi löytyä hiukan enemmän ymmärrystä ja sietokykyä, koska erityislapset eivät aina käyttäydy muiden mielestä sopivalla tavalla. Tällä en tarkoita sitä, että autistinen saa hulinoida lentokoneessa miten sattuu.





Maalaisjärjellä ja rauhallisuudella pääsee kuitenkin jo pitkälle.

Ajatuksia matkustusturvallisuudesta

Nyt varmaan moni pohtii matkustusturvallisuutta Turun tapahtumien jälkeen. Ymmärrän, että asia mietityttää ja matkalle lähtö saattaa jännittää tai jopa pelottaa. Itse en aio kuitenkaan pelätä sen enempää kuin aikaisemminkaan. Tilastojen mukaan vaarallisin paikka on oma koti.  Suurimmat matkailijoiden terveysriskit ovat liikenne ja alkoholi. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Alkoholin suhteen olen hyvin maltillinen käyttäjä. Otan siiderin tai ruokaviinin, joskus yhden Baileysin lisäksi, mutta siihen se sitten yleensä jääkin. Alkoholiton Pina colada on yhtä hyvää kuin alkoholia sisältävä. Jos haluan pitää juomatauon uidessa, otan jotain alkoholitonta juotavaa enkä mene huppelissa uimaan. Enkä tietenkään väsyneenä tai sairaana. Ennen uimista katsomme, että jalkapainot ja kellukkeet on kunnolla kiinnitetty. Tuula on mukanani joko altaassa tai altaan reunassa. Meressä uimistä olen vältellyt kovien aaltojen vuoksi.


Kerran tuli nautittua Toscanan allasbaarissa yksi liikaa, Tuula onneksi ymmärsi tilanteen ja nauroi päälle, käänsi mut varmuuden vuoksi kylkiasentoon.

 Pää täyteen-asennetta tai lärvien vetämistä en oikein ymmärrä, haluan muistaakin matkoista jotain.

Toimivien apuvälineiden käyttö lisää turvallisuutta

Lentäminen on turvallisin matkustustapa, auto-onnettomuuteen joutuminen on paljon todennäköisempää.

Muutama vuosi sitten Tenerifffalle lähtiessäsi isoveljeni muistutti, älä polta ittees ja muista juoda, muutakin ku siideriä. Siinäpä hyvät ohjeet meille jokaiselle.Ja  siirroissa käytämme aina Turneria tai Returneria, ettei avustajan selkä revähdä eikä kipeydy.
Nautitaan reissuista eikä anneta liiallisen pelon estää matkustamista, turvallisuuteen voi vaikuttaapa
ljon myös omalla toiminnallaan. Ja muistakaa aina matkavakuutus, sekä itsellenne että avustajalle.
Jos matkustaa vähintään kaksi kertaa vuodessa, on jatkuva matkavakuutus kätevin ja paras vaihtoehto. Ja Lähitapiolan matkavakuutus on voimassa kaikilla maksimissaan kolme kuukautta kestävillä ulkomaan työ- ja lomamatkoilla, jotka alkavat Suomesta. Suomessakin se on voimassa silloin, kun vakuutettu on yli 50 kilometrin päässä kodistaan.



Lähitapiolan tuoreesta selvityksestä ilmenee, että nuorilla aikuisilla vain 60 prosentilla on kertomansa mukaan matkavakuutus ulkomaille lähtiessä, kun keskimäärin 73 prosentilla suomalaisista on matkavakuutus lähtiessä ulkomaille. Hurja luku! Mitä pitäisi tehdä, että saisimme kaikki ulkomaille matkustavat ymmärtämään, kuinka tärkeä vakuutus on?

Alanian matka suunnitteilla..

Moikka! Huomasin Facebookissa kuvan, jossa luki Turkki. Siinä sanottiin, että Turkin matkailun asiantuntijat ovat Kampin kauppakeskuksessa klo 10-18.30.

Ajattelin mennä huomenna kuuntelemaan tuota matkailuinfoa, koska avustajani on niin kovasti kehunut Alaniaa. Turkissa sataa harvoin ja aurinkoisia päiviä on tosi paljon.
Ja olishan se kiva päästä Matkaoppaat-sarjasta tuttuihin maisemiin. Lisäksi Alaniasta löytyy paljon kivoja retkiä ja tekemistä, mm. laivaretki, rantabileet, hamam eli turkkilainen sauna jne. Vaikka kaikki retket eivät olisikaan esteettömiä, turkkilaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, eli sekin olisi järjestelykysymys.








Turkkilaista keittiötä on kehuttu yhdeksi maailman parhaista. Alaniasta löytyy myös neljän tähden hotelli Monte Carlo, jonka kaikki tilat ja palvelut on suunniteltu liikuntarajoitteisille. Katsoessaan matkatarjouksia Tuula löysi Alanian matkan juuri tuohon Monte Carlo hotelliin, All Inclusive kahdelle neljän tähden hotellissa 1058 euroa per viikko. En varannut sitä silloin, mutta ajatus reissusta jäi mieleen. Alanian-matka voisi toteutua Palmuaseman Karibian-risteilyn jälkeen.
Tuo hotelli löytyy ainakin Deturin matkatarjonnasta, www.detur.fi, tai Googlella hotelli Monte Carlo Alanya.

Yritin kopioida Deturin sivulta kuvia tänne, mutta tää kone tai rupes herjaamaan sillon jostain virheestä. Tässä kuitenkin matkakuumeen herättäjäksi yksi tunnelmakuva Bison Baarista, olkaa hyvä!

Lainaan kuvaa Tuulan luvalla.

Herkuttelu Tampereella 3.8.

Lähdin Tampereelle junalla kymmenen jälkeen aamupäivällä. Asemalla satoi aika paljon.

Kävelimme asemalta Tivoli Smörrebröd & Öl-voileipäbaariin. Kävelymatkalla näimme hienon Tampereen raatihuoneen.

Söin kanaleivan pippurikastikkeella.
Leipä oli iso ja maukas, pippurikastike oli omaan makuuni vähän liian tulista.
Baarin ruokalistan takasivulla oli mielenkiintosta tietoa smörrbrödien eli tanskalaisten voileipien historiasta.Joskus 1800-luvun lopulla oli kööpenhaminalaisessa baarissa ollut pitkä, hiukan kosteahkokin illanvietto. Asiakkaat viihtyivät, mutta illan venyessä pikkutunneille osalla heistä alkoi olla nälkä. Baarin emäntä huomasi tämän ja alkoi tekemään asiakkaille voileipiä niistä aineksista, joita ruokakomerosta löytyi. Näin oli tanskalainen voileipä syntynyt.

Voileipää syödessäni kaverini Mira ilmestyi paikalle, ehdotti kahville tai jätskille menoa. Koska ilma oli vielä tuolloin hiukan epävarma ja sää vaikutti sateiselta, päätimme muuttaa alkuperäistä suunnitelmaamme. Viikinsaari jäi tällä kertaa väliin, mutta ei Nostalgia-kahvilakaan ollut huono vaihtoehto. Niimpä menimme sinne, söin ihanan valkosuklaa-mangokakun, mira  otti suklaisen.

                                                                                 



Kakunsyönnin jälkeen ilma kuitenkin kirkastui, ja aurinkokin rupesi jo lämmittämään mukavasti.
Kävelimme kahvilasta Laukontorille ja katselimme meininkiä. Torilla oli  touhua ja vilinää.



Mira suositteli Torikahvilan Kahvelin vohveleita ja lohivohveli olikin oikein maukasta. Kello lähenteli neljää ja aurinko porotti jo kuumasti. En ollut aamun säästä johtuen tajunnut ottaa lippistä tai hattua mukaan, Mira onneksi lainasi omaansa. Harmikseni päätä alkoi kuitenkin vähän jo jomottaa, ja vessahätäkin oli. Lähin invavessa löytyi Koskikeskuksesta, se oli siisti ja tilava.

Mira otti kinkkuvohvelin

Päänsärky jatkui myös ollessamme Koskikeskuksessa ja minua närästikin vähän. Lievä auringonpistos oli varmaan kuitenkin iskenyt ja pippurikastike oli ollut mahalleni vähän liian vahvaa.

Kävin kuitenkin kirjakaupassa ja Body Shopissa. Paras ostos oli tarjouksessa ollut Kummeli-kirja, jonka sain kympillä. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Olin kuitenkin tuolloin aika huonovointinen, ei ollut särkylääkettä mukana eikä Rennie auttaisi närästykseeni. Siksi lähdin kotiin jo seitsemän junalla, junalippujen vaihto maksoi muistaakseni kympin.

Oulaisten matka 21.-23.7.2017.

Pappani 90-v. juhlat pidettiin Oulaisten Törmänhovilla 21.-23.7. Lähdin sinne avustajani kanssa junalla perjantaina 21.7. puolenpäivän jälkeen.  Juna kulki nopeasti, koska se ei pysähtynyt ihan kaikilla Etelä-Suomen asemilla. Tällä kertaa Hämeenlinna ja Parkano jäivät välistä pois. a
Junan tunnelma oli aika leppoisa, kovin monia lastenrattaita ei tällä kertaa onneksi ollut. Kaksi vanhempaa rouvaa jutteli keskenään, toinen oli menossa Seinäjoelle tyttärensä luokse.

Tampereella kyytiin tuli muistaakseni 75-vuotias mies. Jonkun ajan päästä hän huomasi, että luen Sherlock Holmes-kirjaa ja kerroin, missä tarinassa olin menossa. Juttelimme aiheesta, aika meni oikein mukavasti. Sitten junaan tuli jäätelönmyyjä, ja mies kysyi? - Saanko tarjota sulle jäätelön?
Vastasin, että kiitos vaan, kyllähän se maistuu. - Matkaakin on vielä muutama tuntia jäljellä, ehdin hyvin syömäänkin sen. Kysyin sitten hiukan hämmästyneenä, mistä hyvästä moinen ystävällisyys?
Mies oli ventovieras, emme olleet aikasemmin tavanneet.

- No kun luet Sherlock Holmes -kirjaa, hän vastasi. -Oi ihanaa, meillähän on tässä löytynyt yhteinen intressi eli kiinnostuksen kohde, sanoin ja nyökkäsin.
Hän kertoi olevansa matkalla Kemiin pelaamaan Tuppi-nimistä korttipeliä. - Siellä on kaksipäiväinen turnaus, Vihannista tulevat Tuppibussilla paikalle.

Turnaus oli suosittu tapahtuma. Siitä ja bridge-pelistä jutellessa aika kului kuin siivillä, matka meni vähän liiankin nopeasti. Oli niin mukavaa, että olisin voinut mennä miehen mukana vaikka Kemiin tai Rovaniemelle. Lähtiessäni toivotin hyvää loppumatkaa ja turnausta.  Junamatka kesti viisi tuntia.

Oulaisten aseman hissi on uusittu äskettäin, se oli oikein hyvä. Muistaakseni tarkoitettu 8-10 henkilölle. Sähkärini mahtui siihen hyvin. Setäni Ilkka ja Ulla-serkku olivat asemalla vastassa. Menin Törmänhoville invataksilla, joka tuli paikalle sovittuun aikaan ja palveli ystävällisesti. Törmänhovin Päärakennuksen oven edessä oli luiska, esteetön huoneemme oli tilava.

 Invavessa löytyi käytävältä. Sekin oli tilava, mutta sinne pääsin parhaiten peruuttamalla.


Televisiota huoneessa ei ollut, se löytyi olohuoneesta. Kohta ystävällinen emäntä tulikin kysymään, saitko telkan päälle. - Jääkaapissa on iltapalaksi voileipiä, hän muistutti.






Törmänhovi on enemmän matkustajakoti kuin hotelli, puitteiltaan vaatimaton, mutta plussapuolena on kodikkuus, jota ei kaikista ketjuhotelleista löydä.

Iltapalan syötyämme menimme hetkeksi ulkoilemaan. Törmänhovin lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Sen lähistöltä löytyy mm. perinnekeskus, jossa on vanha savusauna ja sepän paja.


Lauantana juhlissa katselimme diakuvia papan elämän varrelta ja lauloimme yhteislauluja.  Illalla nautimme virvokkeita ja makkaraa nuotiolla. Sukujuhla oli oikein onnistunut.