Viime sunnuntaina 4.6. pidettiin Cp-lehden lukijamatkalaisten tapaaminen ravintola Famigliassa täällä Helsingissä. Paikalla oli seitsemän henkilöä. Taksi haki minut puoli kahden aikoihin Stockmannille, josta menin Mervin ja hänen avustajansa kanssa Famigliaan. Kun saavuimme oven eteen, se olikin kiinni. Outoa, koska olimme varanneet pöydän etukäteen. Odotimme sisäänpääsyä noin 20 minuuttia. Lopulta pääsimme pöytään. Tarjoilijoiden kiire ja juoksentelu näkyi aluksi aika paljon, mutta he olivat todella ystävällisiä ja tietysti toivottivat kaikki tervetulleeksi.
Juttelimme kesäsuunnitelmista ja matkoista. Tarjoilija toi ihanaa vaaleaa leipää, jota sai dipata oliivioljyyn. Itse söin sitä ihan sellaisenaan. Juomaksi otin talon valkoviiniä ja ruuaksi Kana Saltimboccaa, pekonilla kuorrutettua kanaa sitruunarisoton ja marsalaviinikastikkeen kera.
Kana oli maukasta. rapea pekoni sopi sen päälle tosi hyvin, risotto kohtalaista. Sitruunan makua olisi voinut olla enemmän. Marsalaviinikastikekin oli ihan ok, ei mitään lempparia. Jotenkin ei tullu tilattaessa mieleen kysyä toista kastikevaihtoehtoa. Ravintola oli ihan perusviihtyisä ja siisti, ei ihan oma lempipaikkani kuitenkaan.
Osa lähti pois heti syötyään. Me muut menimme Espalle nauttimaan ulkojätskeistä.
Jäin miettimään taas kerran samaa asiaa: Miksi meillä on aina niin kova kiire?
Ymmärrän, että kaikilla on omat menonsa, mutta voitasko joskus nauttia ruuasta ja tunnelmasta ihan rauhassa, kun muutenkin nähdään harvoin? En tarkoita, että ravintolassa pitäisi aina istua koko päivää, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti