Moikka!
Pääsiäissunnuntaina 31.3. oli uuden Popedan toinen keikka Tampereen Tavara-asemalla. Solistina oli nyt Olli Herman. Olin joskus kuunnellut Ollin laulamana klassikkolaulun Punaista ja makeaa, se ei oikein vakuuttanut. Ollin ääni kuulosti silloin liian pehmeältä. Patelta ilmestyi kuitenkin uusi äänikirja Ratinaan se päättyi, 46 vuotta Popeda. Kirjan kuunneltuani ymmärrän Patea ja hänen näkökulmaansa paremmin.
Päätin siis antaa uudelle mahdollisuuden. Ajattelin käydä syömässäkin ennen keikkaa. Varasin pöydän Scandic Tampere stationin ravintolasta ja ystävä tuli seuraksi.
Odottelin häntä hetken hotellin aulassa ennen ruokailua. Aula on esteetön ja viihtyisä, respan tiski on normaalilla korkeudella. Tilasimme pääruuiksi herkulliset kanakeivät bearnaisekastikkeella. Ystäväni otti myös kukkakaaliwingsit alkupalaksi. Jälkiruokia emme nyt ottaneet, koska halusin ehtiä Popedan keikalle. Kävin vielä vessassa ennen keikkaa. Vessa oli ihan hyvä ja riittävän esteetön minulle.
Keikka oli hieno. Asennoiduin niin, että Ollin Popeda on Ollin Popeda ja Paten Popeda on Paten Popeda. Ja Olli vetää Popedaa omalla tyylillään.
Oli hieno reissu ja keikka! Ollikin osaa! Menin yöjunalla kotiin.
3 kommenttia:
Epäilemättä Ollikin osaa, mutta jotenkin on hankala ajatella Popesaa ilman Patea. Tuo äänikirja muuten kiinnostaisi, enpä ollut kuullut, että sellainen on tullut.
Ymmärrän. Totuttelua vielä mullaki. Toisaalta ku Pate oli 46 v Popedassa, eipä oikein voi enempää vaatia. Ja Patella on myös monenlaisia terveysongelmia. Äänikirja loistava, suosittelen lämpimästi!
Olisi mukavaa, jos Pate ja Jyrki Melartin olisivat vierailevina tähtinä Popedan 50-vuotiskonsertissa.
Lähetä kommentti