Ajatuksia maata pitkin matkailusta ja matkailun rajoittamisesta

Moikka!

Eräs matkabloggaaja oli linkittänyt Twitteriin Hesarissa olevan kirjoituksen, jonka otsikkona oli En lopeta lentämistä ennen kuin on pakko.

Teki mieli kommentoida, en minäkään. Mikä lentomatkailun rajoittamisessa tai lentolakossa sitten ärsyttää? Miksi se tuntuu vaikealta?

Siihen on monta syytä. Ensinnäkin, matkailu on minulle todella rakas harrastus ja kohta myös ammatti. Toivottavasti saan matkailualalta myös töitä.

Kaipaan marraskuussa kaamosta karkuun Teneriffalle tai muualle lämpimään, sinne on vaikeaa ja hidastakin mennä autolla tai bussilla. Kaukokohteista puhumattakaan.


Olen kiertänyt bussilla Eurooppaa 2003, menimme Suomesta Ruotsin ja Tanskan kautta Brysseliin asti, ja kävimme myös Saksassa, Hollannissa ja Englannissa. Reissun pituus oli 15 tai 16 päivää, eli reilut kaksi viikkoa. Ihan hauskaa, mutta välillä myös  puuduttavan tylsää, vaikka käytössämme oli ilmastoitu ja viihtyisä bussi. Reissun ajankohta oli elokuu ja Euroopassa lomaruuhkat pahimmillaan.

Kerran bussikuski ajoi yhden päivän aikana 600 kilometriä Kölnistä Berliiniin. Se oli rankka päivä.


Palveluihin panostaminen bussi-ja junamatkoilla

Jotta pitkistä matkoista  ja ulkomaanmatkoista bussilla ja junalla tulisi houkuttelevampia, esteettömyyteen, palveluihin ja viihtyvyyteen pitäisi panostaa enemmän.


Juniin enemmän tilaa ja pyörätuolipaikkoja. Ravintolavaunut esteettömiksi ja niihin suurempi ruokavalikoima. Tai luksusjunamatkoja, joissa tarjoilija kysyy:- Mitä rouva/ neiti haluaa ruokajuomaksi? Ja samantyyppiset viihdejärjestelmät kun kaukolennoilla on. Sais kyllä viihdejärjestelmät ja ruokatarjoilu olla Kanarian koneissakin.

Kai matkailustakin voi tulla riippuvaiseksi. Kaipaa lisää elämyksiä ja sitä euforista tunnetta, jonka siitä saa.

Myönnän tosin, etten saa juna-tai bussiasemalle menosta samaa euforiaa kuin mennessäni lentokentälle tai risteilylle. Tosin koen euforiaa myös tapahtumissa ja festareilla, harmi kun nekin on nyt kesä- ja heinäkuulta peruttu.


Voisin kokeilla Euroopan bussimatkaa, jos matkalla ajettaisiin max. 300 kilometriä per päivä ja bussissa olisi karaokemahdollisuus sekä mahdollisuus katsoa dvd-elokuvia.

Matkamuistoja

Moikka!

Nyt kun en voi varata uusia matkoja, aattelin muistella ikimuistoisimpia matkakokemuksiani.

Ensimmäisenä tulee mieleen Karibian risteily ja sitä edeltänyt pitkä 11 tunnin lento Miamiin. En ollut aiemmin lentänyt niin pitkälle, ja jännitin lentoa paljon, Miten jaksaisin istua 11 tuntia lentokoneen epämukavassa penkissä? Hyvinhän se kuitenkin meni ja nopeasti. Meno-ja paluulennoilla oli viihdejärjestelmät, joissa oli runsaasti elokuvia, musiikkia ja pelejä. Myös ruoka - ja juomatarjoilu kuului lennon hintaan.

Perillä tuli voittajafiilis. Jee mä selvisin! Haastakaa joskus itsenne ja kokeilkaa pitkää lentoaSuosittelen jo palveluidenkin vuoksi.


Tietysti myös laiva Allure of the Seas oli kokemus valtavan kokonsa ja ohjelmatarjontansa vuoksi.

Toinen ihana muisto on viikon mittaiselta Toscanan-matkalta 2014. Sain kutsun Tuulan häihin, ja Tuula ehdotti seuraavaksi 10 päivän reissua, koska viikko meni niin nopeasti. Sehän tietysti sopi minulle paremmin kuin hyvin. Tietysti ruokakin oli ihanaa ja maisemat todella kauniita.

Kolmas legendaarinen reissu oli Euroopan-matka bussilla 2003 Invalidiliiton ja näkövammaisten liiton nuorten kanssa. Tuolta reissulta on jäänyt mieleen erityisesti pitkät bussimatkat ja se, että söimme kaksi viikkoa kolmioleipiä. Joinain päivinä emme saaneet lämmintä ruokaa ollenkaan.

Thai-ruoka on niin ihanaa, että haluaisin päästä maistamaan sitä Thaimaahan. Thai -curryt ovat todella maukkaita.

Myös Royal caribbeanin risteily parvekehytissä ja Lapin ruskaretki kiinnostaisivat.

Korona-ajatuksia...

Moikka!

Olen ollut jo muutaman viikon matkustamatta koronan takia. Miltä tämä aika on tuntunut?

No ainakin oudolta.  Koskaan ennen omana elinaikanani eivät ministerit ja poliitikot ole sanoneet, älä matkusta nyt mihinkään. Kyllä tähän nyt alkaa jo pikkuhiljaa tottua, mutta välillä reissuhalut on tosi suuret. Ja ikävä on tosi monia tuttuja ja ystäviä.



Onneksi Yle Olohuoneella on mukavia keikkoja ja nettiseminaareja järjestetään. Odotan silti paljon koronan loppumista. Nettikeikat on kivoja, mutta kaipaan silti Hartwall areenan ja isojen konserttien tunnelmaa.


Ja aina välillä kotona tuntuu seinät kaatuvan päälle, vaikka kuinka koetan itseäni viihdyttää.
Ja raskainta on se, kun en tiedä, kuinka pitkään tää jatkuu??

Uimaankin tekis jo mieli, ja syömään kummien ja Tuulan kanssa. Eikä tätä helpommaksi tee tää toipilasolokaan. Mun sappikiviä ei nyt leikattukaan koronan takia. Koko ajan saan varoa mitä mahan takia kestää syödä ja makeanhimoa vastaan täytyy taistella.

Lähden syömään kummien ja Tuulan kanssa heti kun mahdollista.

Ja tapaan myös sisarukset ja vanhemmat, Ilona-siskon pitkään suunniteltu kyläily lykkääntyi koronan takia, harmi.


Ja kaipaan Saaran yökyläilyjä ja Metsolat-maratonkin ois kivempi Saaran kanssa kuin yksin.

Vierailukielto kyllä kiristää pinnaa, nyt mun luona saa käydä avustajistakin vaan Mare.

Ja välillä ikävöin myös Karibian laivalle ja Teneriffalle.

Tietysti olen harmissani myös matkailualan yritysten puolesta. Tsemppiä kovasti!

Ihana miniloma Vuokatissa 7.-9.3.

Moikka!


Kuten jo aiemmin kerroin, olin menossa Ylläkselle ja ajattelin käydä siinä samalla myös Levillä. Vanhemmillani on kuitenkin esteetön lomaosakeasunto Vuokatissa, joten siellä majoittuminen oli huomattavasti halvempaa. Menin siis junalla Kajaaniin ja sieltä invataksilla Vuokattiin.

Kävimme Kajaanin Prismassa ruokaostoksilla ja saavuimme loma-asunnolle alkuillasta.
Se oli hyvin varusteltu ja esteetön. Sisääntullessa oli pieni kynnys ja vessasta puuttui toinen kaide.



 Siellä oli kuitenkin yhtä rentouttavaa ja kivaa kuin hotellissa, paljon väljempää ja tilavaakin. Oli olohuone, makuuhuone, kylpyhuoneja sen yhteydessä sauna. Ja yläkerta. Loma-asuntomme vieressä oli tilava ja esteetön k-market, josta myös haimme ruokaa.

Ja mikäs oli ruokaa laittaessa, kun asunnon keittiö oli hyvin varusteltu ja iso.

Yksi Vuokatin vahvuuksista on myös sen matkailullinen monipuolisuus. Sieltä löytyy rinteiden lisäksi esimerkiksi Katinkullan kylpylä ja Naapurinvaaran tanssikeskus.


Vuokatti on kätevä matkakohde muutenkin kuin hintojen vuoksi. Sinne pääsee kätevästi junalla Helsingistä, se on puolet lähempänä kuin Lappi. Kajaanista Vuokattiin on matkaa vain noin 30 kilometriä per suunta. Ja asunnossa oli hyvät mahdollisuudet omatoimiseen ruuanlaittoon, joten ravintolakulujakaan ei tullut.  Söin lauantaina junassa ison kanasalaatin ja perille päästyämme muutaman voileivän iltapalaksi.



Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin aika valmistautua lasketteluun.  Sää oli paras mahdollinen  varsinkin kelkkalaskettelijalle, vain muutama aste pakkasta eikä paljoa tuultakaan.

Maksoin kelkkatuntini ensin hiihtokoulun toimistoon, jossa opettajani Hannu jo odottikin minua. Sitten vain kypärä päähän ja laskemaan, oli mahtavaa ja aika meni nopeasti. Päivälliseksi söimme hunajamarinoitua kanapihviä jasmiiniriisin kera. Meinattiin paistaa asunnon takassa makkaratkin, mutta kana täytti niin, että ne jäivät toiseen kertaan.

Illalla otimme perinteiset iltasiiderit, nautimme espanjalaisista juustoista ja kinkuista. Katsoimme vielä illalla vähän telkkaria.

Maanantaina puolenpäivän aikaan olikin jo lähtöhaikeutta ilmassa, ehdin vielä nähdä Maijan pikaisesti rautatieasemalla. Kotimatka olikin koettelemus junassa alkaneen oksentelun vuoksi, onneksi siitäkin selvittiin ja  olikin taas upea reissu. Lähden uudestaan, Vuokatti on hieno talvikohde.



Kunhan korona helpottaa, aion tutustua myös Vuokatin kesään.