Terveisiä matkamessuilta..

Moikka!

Yksi talven ja alkuvuoden kohokohdista on nyt ohi, siis Matkamessut! 2018 ja 2017 pääsin sinne ilmaiseksi blogipassilla kaikkina päivinä, myös ammattilaispäivänä torstaina.
Toki olin käynyt näillä messuilla monta kertaa jo ennen kuin aloitin bloggaamisen. Tästä on muodostunut jo traditio eli tärkeä ja odotettu vuosittainen perinne

.

Tänä vuonna olin Matkamessuilla nyt sunnuntaina ja lauantaina, molempina päivänä noin viisi tuntia. Messut olivat ihan hyvät, Sannan esitys Espanjan kohteista oli hieno ja löysin uuden upean matkalaukunkin.

Tapasin myös freelancer-toimittajan, joka kirjoittaa juttuja Espanja.com-portaaliin. Annoin hänelle vinkkejä Teneriffan esteettömistä hotelleista ja kerroin majoituskokemuksistani. Toivottavasti tapaamme vielä. Parasta oli kuitenkin se, kun tapasin eilen Olympian Kaukomatkatoimistossa pitkään työskennelleen matkanjohtajan Irmeli Revon. Olen lukenut Irmelin blogikirjoituksia Olympian sivuilta. Ne ovat tosi hyviä ja jotkut  hauskojakin. Yksi parhaista on Hartaita toimituksia eli huusseja matkan varrelta. Toisessa hupaisassa jutusta Irmelin teini-ikäinen sukulaispoika haastatteli häntä työstään.

Jos kävelisin, lähtisin Irmelin vetämälle Olympian kiertomatkalle. Valitettavasti nuo matkat eivät ole vielä esteettömiä. Toivotaan, että esteetön kieromatka onnistuisi joskus. Ymmärrän kyllä järjestämisen haasteet. Olympian matkat suuntautuvat usein ns. kehittyviin maihin, joista on hankala löytää invahuoneita ja -vessoja, esteettömiä busseja yms.

Silent Disco oli myös hauska, tanssin kuulokkeista kuuluvan musiikin tahdissa, sain itse valita kanavan.

Messuilla oli myös punainen liukumäki lapsia varten, mukava idea sekin.

Silti olisin kaivannut tarjontaan jotain uutta ja erilaista. Nyt messuilla olivat lähes samat näytteilleasettajat kuin viime vuonnakin.

Ja tietysti lisää näkyvyyttä esteettömälle matkailulle, siksi oli  harmi, että minulle tuttu matkatoimisto Matka-agentit jäi pois messuilta. Kaikista upeinta olisi tietysti oma osasto esteettömälle matkailulle. Se tuskin toteutuu lähivvuosina, koska messuosastot ovat niin kalliita.

Kokemuksia ja kommelluksia lentokentällä

Moikka! Nyt Karibian-risteily on jo hyvin lähellä. Kaikki ulkomaanmatkani yhtä lukuunottamatta ovat alkaneet Helsinki-Vantaan lentokentältä, joten nyt onkin hyvä hetki muistella siellä tapahtuneita asioita ja kommelluksia. Hiukan pahoittelen sitä, ettei minulla ole kaikista sattumuksista kuvia.

Ensimmäinen kommellus tapahtui jo noin 15 vuotta sitten. Olin menossa iltapäiväkoneella Helsingistä Kajaaniin. Muistaakseni siellä pidettiin silloin cp-liiton kevät - tai syyspäivät.

Minulla oli nälkä. Ajattelin, että ehdin vielä syömää mehun ja leivän tai sämpylän. Yhtäkkiä tulee kuulutus: - Matkustajat Arvio ja Lampinen, Arvio ja Lampinen, teitää odotetaan jo portilla.. Avustajani Jenni lähtee äkkiä työntämään pyörätuoliani kovalla vauhdilla, vammaiset pääsevät yleensä ensimmäisinä koneeseen. Ehdimme lennolle, vaikka kiire tuli.


Toinen juttu tapahtui muutama vuosi sitten. Olimme lähdössä Tuulan kanssa viikon tai kymmenen päivän reissulle. Olin jo pakannut, passi oli voimassa ja kaiken piti olla kunnossa. Matkaa edeltävänä iltana  minulle tuli kuitenkin epävarma olo. Oliko Tuulan työsopimus varmasti voimassa?
Monilla kunnilla on sääntö, että jos työsopimus ei ole voimassa, avustaja ei saa palkkaa. Siksi huolestuin.


Mietin ja mietin, oloni oli yhä epävarma. Lopulta soitin Tuulalle. Lentomme lähti aikaisin aamulla, joten Tuula yöpyi täällä pk-seudulla jonkun ystävänsä luona. Kysyin myös, voisiko Tuulan mies Sami tarkistaa asian, mutta hänkään ei ollut kotona. Onneksi lentokentältä löytyi postilaatikko, ja postitimme sieltä uuden työsopimuksen. Kaikki meni hyvin.

Ja muutaman olen tietysti ollut karkkikaupassa tai Body Shopissa silloin, kun oli pitäny olla jo portilla.. Aina olen kuitenkin ehtinyt koneeseen. Rakastan kakkosterminaalin tunnelmaa ja Special Passenger-tiskin palvelevia työntekijöitä. Olette aina niin iloisia!

Odotan innokkaasti Karibialle lähtöä.. Matkakuume nousee! Olen kuin joulupukkia odottava lapsi!

Reissutaukoja arkeen- matkailu ja mielenterveys

Moikka ja hyvää uutta vuotta 2019! Itselläni tämä vuosi on alkanut kotona oleskellen.
Odotan innolla Karibiaa ja Matkamessuja. Miksi? Matkamessuilta saan aina valtavan määrän hienoa inspiraatiota. Se tulee tarpeeseen erityisesti blogin vuoksi, silloin kun ideat meinaa loppua.

Toivon myös löytäväni messuilta uuden matkalaukun. Tapaan mielellän imuita bloggaajia ja odotan innolla illanviettoa heidänkin kanssa. Bloggaajat on kivaa porukkaa.

Tässä muutama muistelokuva, hienoja hetkiä viime vuoden messuilta:

Karibiaa odotan monestakin syystä.Ensimmäinen on se, että kaipaan valoa ja lämpöä pitkeän ja pimeän syksyn jälkeen. Myös loppurutistus opinnoissa vei minulta paljon voimia ja energiaa.
Sanna on suunnittellut Palmuaseman lukijamatkan siten, että kaikki toimii.


Tiedän myös, että matkalla pystyn lataamaan akkujani todella hyvin. Matkailu edistää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan arjen paineissa. Tämä on todettu oman opinnäytetyöni lisäksi myös yhteisöpedagogi Miia Valkosen tekemässä opinnäytetyössä Matkailun merkitys vammaisen elämänlaadulle. Työ löytyy Theseuksesta.

 Kumpa mielenterveysjärjestötkin ymmärtäisivät tämän. Matkailu voisi ennaltaehkäistä ongelmia ja auttaa löytämään voimavaroja ja elämäniloa. Myös matkan odotus ja suunnittelu voivat lisätä onnellisuutta huomattavasti.

Matkailu tuo tärkeitä taukoja arkeen ja vähentää psyykkistä kuormitusta, jota esimerkiksi vammaispalveluiden valtava ja turhauttava byrokratia aiheuttaa. Tiedän, että sosiaalityöntekijät tekevät vain työtään. Silti en aina jaksa hakemusrumbaa ja jatkuvaa palveluiden anomista.

 Lisäksi on ihana nähdä Tuulaa ja lähteä uuteen seikkailuun hänen kanssaan.


Matka onnistui loistavasti ja omat akkuni latautuivat ihan kunnolla.