keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Ylläkselle ja Lappiin tarvitaan lisää esteetöntä majoitusta!


Tämä asia on nyt alkuvuodesta pyörinyt mielessäni muutamankin kerran. Maaliskuun Ylläksen-reissun majoitus ja lennot on vielä auki, koska Ylläksen tietääkseni ainoa esteetön hotelli on täynnä 23.3. ja haluaisin lähteä juuri silloin. Kovasti odottamani talviliikuntatapahtuma alkaa 24.3. jo aamukymmeneltä, joten lauantain aamulennolla mennessä sinne voi tulla kiire.

Käyn Lapissa muutenkin harvoin, joten silloin kun sinne menen, haluaisin keritä olemaan perilläkin jonkun aikaa. Ja Tuula oli katsonut joltain lentotarjoussivulta, että kun lähtee perjantaina, voi saada lennot puolet halvemmalla. Olen soitellut moniin Ylläksen hotelleihin ja kysynyt esteettömyydestä, kaikissa ollut joku liian täyttä tai työntekijöillä epävarmuutta esteettömyyden suhteen. Harmi, koska silloin asiakkaallekin tulee epävarma olo ja matkavaraus siirtyy tai jää kokonaan tekemättä.

Hotelli Ylläsjärveltä sanottiin suoraan, että heillä ei ole yhtään invahuonetta. Työntekijä oli muutenkin epävarman oloinen.

Tiistai-iltana Ylläskaltiolle soittaessani koitin taas vakuuttaa työntekijän esteettömyyden tärkeydestä. Kerroin, että tulijoita kyllä olisi, jos löytyisi invahuoneita. Myös esteettömät mökit kelpaisivat minulle. Hän pahoitteli Ylläksen hotellien vanhuutta ja esteellisyyttä. Sanoi vievänsä asiaa eteenpäin, mutta ei luvannut konkreettisia parannuksia, harmillinen juttu! Uskon, että vammaisjärjestötkin järjestäisivät tapahtumia mielellään myös Lapissa, mutta ensin pitää saada perusasiat kuntoon, kuten esteetön majoitus.



 Lapin matkailu ja Ylläs menettävät rahaa esteettömyyspuutteiden takia, samoin kuin Porvoo ja Loviisakin. Levillä en haluaisi nyt yöpyä, koska sinne on Ylläkseltä 60 kilometriä per suunta. Isot invataksikustannukset jäisivät itse maksettavaksi.

Ihanaa, hyviä uutisia! Nyt hotelli Ylläs Saagasta on vapautunut huone haluamalleni perjantaille 23.3.. Eli tästä tulee kahden yön reissu. Hotellissa on uima-ja porealtaat. Allasosastolle pääsee pyörätuolilla, poreisiin ei. Sanoin poreallasluiskasta kehitysideana.

P.s. Jos et halua lasketella, voi Ylläkselle mennä kuuntelemään bändien keikkoja.


Nämä talviset kuvat ovat Himokselta Soveltavan laskettelun leiriltä tammikuulta 2015, Ylläksen leiriltä kuvat valitettavasti puuttuvat.













sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tärkeä muistutus ja Ylläksen reissun suunnittelua


Moikka!


Ihan aluksi se muistutus jonka otsikossa mainitsin. Tämä koskee kaikkia tapahtumien järjestäjiä.
Mitä tahansa olettekin järjestämässä, huomioikaa aina esteettömyys. Valtaosa teistä matkabloggaajista ymmärtääkin jo sen tärkeyden, inhimillisiä erehdyksiä välillä sattuu. Tottakai on tärkeää löytää tapahtumiin teemojen mukaisia paikkoja, ja innostuksen huumassa ei aina muista tarkistaa esteettömyyttä. Myös järjestäjän  kokemus vaikuttaa asiaan, ymmärrän sen.
Ikävä kyllä paikkojen esteellisyys tekee usein osallistumista mahdotonta.

 Myös firmoilla olisi vielä parannettavaa ja skarppaamista tässä asiassa. Liian usein kotisivuilla on virheellistä tietoa, joka ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi hotellissa ei välttämättä ole  invahuonetta tai luiska puuttuu. Toivoisin rehellisyyyttä ja tietojen pitämistä ajan tasalla. Älkää luvatko liikaa, niin asiakkaille ei tule pettymyksiä.

Esteettömyys tuo monille yrityksille lisää asiakkaita ja vaikuttaa positiivisesti myös imagoon. Tätä kaikki yrittäjät eivät ole vielä ymmärtäneet. Toivottavasti tilanne muuttuu tulevaisuudessa.


Sitten toiseen aiheeseen. Kuten monet teistä tietävätkin, pidän paljon kelkkalaskettelusta ja muusta talviliikunnasta.
















Kävin Suomen lumilautaliiton Kaikki Snoukkaa-sivuilla. Nimi tarkoittaa kaikille soveltuvaa lumilautailua toimintakyvystä riippumatta. Löysin sieltä talviliikuntatapahtuman, joka pidetään Ylläksellä 24.3. Asia tuli mieleen myös harkkapaikkani cp-liiton Unelmien liikunta--ajatuksesta.

Myös harkkaohjaajani kannusti minua lähtemään tuohon tapahtumaan. Tuula lupautui avustajaksi ja äiti rahoittajaksi. Tänään mietin, menenkö Ylläkselle junalla vai lentäen Vr:n asiakaspalvelussa oli hyvin ystövällinen ja palveleva työntekijä. Aikatauluihini sopivaa esteetöntä junaa ei kuitenkaan löytänyt. Ei ainakaan sellaista, jolla pääsisin Kolariin asti. Se on Yllästä lähin rautatieasema.

Invataksimatka Rovaniemeltä Ylläkselle on liian kallis. Siksi rupesin katsomaan Kittilän lentojen hintoja. Lähtö perjantaina 23.3. iltapäivällä ja paluu 25.3. suunnilleen samaan aikaan. Kahden hengen meno-paluulennot Kittilään maksoivat Finnairilla 802 euroa. Melkoinen hinta tosi lyhyestä lennosta.

Soittelin majoituksesta muutamaan Ylläkseen hotelliin ja lomakeskukseen. Lomakeskus Seidassa on tuona viikonloppuna jo ihan täyttä, myös invahuoneet on varattu. Hotelli Ylläsrinteestä jäi vähän epävarma fiilis, onko huone esteetön vai ei? Onneksi tajusin kysyä majoitusasiasta tutulta lasketteluleirien järjestäjältä. Hotelli Ylläs Saaga on esteetön, siellä olen ollutkin.

Harmi vaan, että sekin on 23.3. ihan täynnä. Varasin huoneen 24.-25.3. Hinta 200 euroa.
Nyt mietin, kannattaako lähteä Lappiin vain yhdeksi yöksi. Otan ainakin paluulennon illaksi. Harjoitteluni on vielä kesken.




sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Risteilyltä Peltsin iltanuotiolle..


Moi taas!


Perjantaina tein vielä laivalla joitakin ostoksia ja kuuntelin karaokebaarin esityksiä. Käytimme yleisissä tiloissa olevaa invavessaa, koska se oli vähän parempi.

Söin Fast Lanessa aasiaistyyppista kanawokkia, se oli sopivan tulista ja tosi hyvää.
 Kotona olin n. 17.30. Oli kiva risteily!
Siljan laivat Symphony ja Serenade ovat mielestäni kuitenkin viihtyisämpiä ja esteettömämpiä kuin Europa. Niiden invahytin wc on parempi.

Lauantaina oli Luontokeskus Haltiassa Talviluonnon päivä. Näin siitä ilmoituksen Facebookissa. Tarkoitus oli osallistua siihen jo päivällä, avustajalle sattuneen kömmähdyksen vuoksi osallistuin vain iltanuotiolle. Harmi vaan, että luontokeskus meni kiinni jo iltanuotion alkaessa. Olisin halunnut päästä vessaan nuotion aikana. Saavuttuamme Haltiaan kerroin asiasta työntekijälle.

- Mä lähden nyt kotiin, hän vastasi vähän töykeästi. Ymmärrän kyllä, että henkilökunnalla on työajat, mutta voisiko tapahtumailtoina olla vähän joustoa niissäkin? Wc-käyntini olisi kestänyt vain vartin.

Makkaranmyyntikin olisi ollut kiva. En tajunnut ottaa omia mukaan, ja oli vähän nälkäkin.

Illan kruunasi kuitenkin Peltsin iltanuotio. Hän kertoi elävästi ja hauskasti ohjelmiensa kuvauksista ja työkavereidensa jäynistä.

- Ei siellä erämaassa joka päivä suihkuun pääse, hän sanoi tuttuun suorasukaiseen tyyliinsä.
Meinasin kommentoida, että sama se on mullakin. Tarvitsen avustajaa suihkussakin. Tuttu juttu itselleni ja monelle vammaiselle nykyäänkin, valitettavasti. Asumispalveluyksiköiden resurssit ovat rajalliset, varinkin viikonloppuisin.

Parin tunnin päästä oli pakko lähteä kotiin vessaan. Mielelläni olisin jäänyt myöhempäänkin.
















Poiketkaa ihmeessä haltiaan päivällä tai alkuillasta. Se on esteetön ja kiinnostava, suosittelen!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Terkkuja Tallinnan-laivalta

Lähden Silja Europalle 22 tunnin risteilylle Tuulan tyttären Jennan kanssa. Mukaan risteilylle lähtevät Saara ja Heljä. Aion mennä Michael Monroen keikalle ja syödä hyvin.

Torstaipäivänä kävin allekirjoittamassa koululla harjoittelusopimuksen ja söin siellä lounaan.




Koulusta lähdössä iltapäivän lumituiskussa



 Sitten menin vielä hetkeksi kotiin pakkaamaan. Olin tilannut taksin Länsiterminaaliin kl 17.10, mutta kova lumipyry haittasi taksiliikennettä. Taksi tuli pihaan vasta noin 17.55. Jännitin, ehdinkö laivalle. Tiukille meni, mutta onnistui! Saavuin terminaaliin 18.15.

 Veimme avustajan kanssa tavarat hyttiin ja huokaisin helpotuksesta.
Hyttimme oli b-luokan ikkunaton invahytti vitoskerroksessa.
Se oli muuten hyvä, mutta sen lattia oli paikoitellen epätasainen ja vessan lattia oli liukas. Vessaan mennessäkin lattiassa oli pieni nousu tai kohouma, takaisintullessa mäki. Vessasta tuoliin siirto hiukan pelotti tuossa mäessä. Puristin Returnerin ylätankoa rystyset valkeina, Jenna hiukan jarrutteli menoa. Hyvin meni!








                               


                                     













      Vessan lattia oli tosiaan niin liukas, etteivät returnerin jarrut meinanneet pitää. Sekin toi pienen lisähaasteen, pärjäsimme kuitenkin.



Härkää ja perunagratiinia, nam!


Herkullisen ruoan jälkeen lähdimme Michael Monroen keikalle yhteen laivan baareista. Keikka oli superhyvä, mutta kun pieneen baariin meni 80-150 henkilöä keikalle, siellä oli ahdasta ja kuumaa.