Jänniä fiiliksiä lentosimulaattorissa../ exciting feelings at the flight simulator

Lentäjä ohjaamossa

                                Lentovuoroa ootellessa../ waiting for a flight turn


 Olin keskiviikkona kokeilemassa lentosimulaattoria Salmisaaren liikuntakeskuksessa,  osoitteessa  Energiakatu 3. Yksi talomme asukas tuntee simulaattorin vuokraajan ja

Lentäjä ohjaamossa

näin minullakin oli mahdollisuus kokeilla sitä. Ohjaaja kertoi tustustumisesta minulle ja kun aikataulu sopi, niin tietysti innostuin. Tosin keskiviikkoiltapäivänä lähtiessäni mietin, lähdenkö vai jäänkö kotiin päikkäreille. Onneksi lähdin. Väsymykseni katosi, kun lähdimme ulos odottamaan taksia. Taksi oli noin vartin myöhässä, ehdin hyvin mukaan. Otin mukaan manuaalipyörätuolin, koska sähkärini oli huollossa. Se oli oikea ratkasu, koska lentosimulaattorin ohjaamoon oli kynnys. Sisälle mahtui vain kaksi henkilöä kerrallaan, odotin omaa lentovuoroani aika pitkään.

On Wednesday I was trying out a flight simulator at the rec center Salmisaari on Energiakatu 3. One of the residents of my building knows the person renting it and thus I got the chance to try it. An assistant told me about the visit and as it suited my schedules of course I got excited about it. On the day though I almost skipped it for a snooze, but luckily I went anyway. My tiredness disappeared as soon as we went outside to wait for a taxi. It was about 15 minutes late so I had enough time to get ready. I went with my manual chair as my electric wheelchair was in maintenance. It was a right call anyway cause there was a threshold into the simulator's cockpit. The cockpit could only fit two people at ones so I waited for my turn quite a while.      


Ja olihan se jännää. Nappuloita ja tekniikkaa riitti. Ensin otin kiinni ohjaimesta niin, että  laitoin etusormen ja kaksi muuta vaihdekepin ympärille ja kämmenen sen päälle. Vieressäni oleva ohjaaja paineli tarvittaessa muita nappejä, en ylettynyt niihin. Aluksi olin ihmeissäni nappien määrästä, vaikka osasin kuvitellakin ohjaamon tämäntyyppiseksi. Usein ohjaajani sanoi minulle: Kato kiitotietä äläkä mittareita. Haastavaa oli myös hienosäätää ohjaimen liikkeitä, tehdä ne riittävän pienesti. Lento-ohjaajani sanoi: Kone kyllä kestää kovaakin menoa ja rytkytystä, eri asia on sitten se, mitä asiakkaat tykkää.

It sure was exciting. There was plenty of buttons and technology. First I grabbed the controller in a way that I placed my forefinger and two others around the stick and my palm on top of it. The instructor, who stood next to me, pressed the buttons I couldn't reach. At first I was in awe about how many buttons there were, though I had imagined the cockpit to be like this. The instructor often told me to keep my eye on the runway instead of the meters. Adjusting the movements of the controller slightly enough was also challenging. The flight instructor told me that the plane can take some rough ride but what the costumers think about it is a different matter.   

Kokemus oli huikea. Parhaiten lentosimulaattori soveltuu niille vammaisille, joiden kädet toimivat hiukan. Kokemuksesta saa enemmän irti, kun pystyy itse ohjaamaan. Suurta lihasvoimaa tai hienomotoriikkaa ohjaaminen ei vaadi.http://www.take-off.fi/palvelutjahinnastot/lennot-ja-hinnastot

It was an amazing experience. It is best suited for the disabled whose hands work better. You get more out of the experience if you are able to steer yourself. It doesn't require much muscle strength or fine motor skills. http://www.en.take-off.fi/palvelutjahinnastot/lennot-ja-hinnastot

Kokemus ei ole ihan halpa, mutta takuulla hintansa väärti, puolitoista tuntia maksoi n. 130-150 euroa.

The experience isn't cheap but it's definitely worth it. 1.5h costed 130-150 euros.  

                  

Kotiinpaluun haasteet/ The challenges of coming home

Moi! Toscanan-matkan viimesenä päivänä mielessä oli selvää lähtöhaikeutta. Tiesin, että lähdön hetki lähestyi. Se masensi ja ärsytti. Viikko oli mahtava. Kaikki sujui kuten pitikin. Hyvää ruokaa ja mukavaa ohjelmaa, kauniit maisemat. Porukka oli mukavaa, kukaan ei narissut mistään. Laitoin viimeisenä päivänä Facebookiin päivityksen, että lähtö tuntuu haikealta ja haluaisin vielä jäädä. Kyllä tällaisessa paratiisissa voisi lomailla ainakin kaksi viikkoa tai kuukaudenkin.

Hi! On the last day of my trip to Tuscany, I felt melancholic about leaving. I knew the time to leave was getting closer. It depressed and annoyed me. It had been an awesome week and everything had gone according to plan. Delicious food, nice program, beautiful scenery. The group was nice, no one complained. On the day I posted on Facebook that leaving felt wistful and I'd like to stay longer. I could easily stay for at least two weeks or a month in such a paradise.      

Äitini kommentoi päivitystä: -Hele-kulta, me halutaan sut kotiin. - Joo mut mä en haluu lähtee, vastasin. Meinasin sanoa, että olen jo aikuinen ja mulla on itsemääräämisoikeus, sitä en kuitenkaan tehnyt. Aamulla lähtiessä mieli oli maassa, sama tunne jatkui neljä tai viisi päivää.
Kotiin palatessani talon ohjaajat olivat innoissaan. - Kiva kun sä oot palannu kotiin. Joo, vastasin vaisusti. Itse en ollut kovin iloinen. Vaikka koti oli siisti, olin silti hiukan allapäin. Nolona ja vähän anteeksipyytävän olosena selitin ohjaajille, ettei fiilikseni johtunut heistä. Onneksi ei heti tarvinnut siivota eikä tiskata.

My mum commented: - Hele-love, we want you home, - Yeah, I don't want to leave, I said. I almost said that I'm a grown woman and I've got autonomy, but I didn't. In the morning I felt down and it continued for four to five days. As I got home all the assistants were excited. -  cool, that you've returned. Yeah, I said tamely. Personally I wasn't so happy. Though my home was clean, still I was felt down. Embarrassed and slightly apologetic I explained to the assistants that my feelings weren't their fault. Luckily, I didn't have to clean up or do the dishes straight away.     

Mistä se sitten johtui? Viikko oli liian lyhyt aika. Tiesin, että kotona pitäisi laihduttaa lomakilot pois ja palata arkeen kaikkine viranomaisjuttuineen  Minulla ei myöskään ollut seuraavaa matkaa varattuna, sen odotus tuntui liian pitkältä.
 Tuula ehdotti, että seuraava matka voisi olla 10 päivän pituinen. Se auttoi. Koska oli kesä, lomaa oli vielä jäljellä. Sekin oli hyvä asia.

Why did I feel like this then? One week was too short of a time. I knew that at home I'd have to get rid of the holiday-weight and get back to my routines with all the official things. Also I didn't have my next trip planned and waiting for it felt like a really long time. Tuula suggested that the next trip could last 10 days, that helped. Due summertime I still had some holiday left, which was also good.    

Kuitenkin olin hämmentynyt siitä, että lähtö tuntui niin vaikealta. Nyt ei ollut kyse aikaerosta, Italiassa kello on vaan yhden tunnin jäljessä Suomen ajasta.
Milloin matkakuumeeni oli pahentunut näin voimakkaaksi? Tarkkaa ajankohtaa en osannut sanoa, olin vaan jäänyt koukkuun. Matkakuumeeseenkin liittyy riippuvuus, kun haluaisin heti uudelle matkalle Sama tilanne toistui myös Teneriffalta palatessa. Silloin ei 10 päivän reissukaan oikein riittänyt. En voinut jäädä pidemmäksi ajaksi, koska Tuulan piti päästä vapaalle pitkän työputken jälkeen. Rahani eivät olisi myöskään riittäneet.

Still, I was confused about that leaving was so hard. It wasn't due time difference as it was only one hour. When had my travel fever had gotten this bad? I don't know exactly, I just got addicted. Being addicted means that I'd like to go on another trip immediately after this one. It was the same when I returned from Tenerife, that time the 10 days was almost too short but I couldn't stay longer as Tuula had to get some free time after a long period of work. I didn't afford to either.        

Lapsiperheen matkat -blogissa on hyvä juttu, 5 vinkkiä kotiinpaluuseen. Suosittelen lukemaan!  kohdasta suosituimmat postaukset.  teksti sopi omaan tilanteeseeni todella hyvin. Sain vertaistukea, kiitos Inna-Pirjetta ja muut kommentoijat! http://www.lapsiperheenmatkat.fi/vinkit/viisi-vinkkia-joilla-helpotat-kotiinpaluuta/

In the blog, Trips of a family with kids, there's a good entry on this matter. 5 tips to returning home. I recommend it! From most popular posts. The text fitted my situation real well. I got some peer support, thanks to Inna-Pirjetta and other people who commented! http://www.lapsiperheenmatkat.fi/vinkit/viisi-vinkkia-joilla-helpotat-kotiinpaluuta/
  
Ja laulaa Ressu Redfordkin, että joka kerta kun sä meet, on paluu aina vaikeampaa.
Nyt mietin kotiinpaluuta jo etukäteen, keksiä jotain kivaa, että haikeus vähän helpottaisi.
Olen järkkäämässä  paluujuhlia Thaimaasta palanneelleni ystävälleni. Voin ruveta myös vertaisryhmän vetäjäksi, jos on tarvetta. Ystävääni Sannaa siteeraten: Uudet seikkailut vaativat aina lähdön!

Besides, even Ressu Redford sings that every time you go returning is always harder. Now days I consider the time after the trip beforehand, I try to come up with something fun to do so I'd feel a bit less melancholy. At the moment I'm arranging a party for a friend of mine whose returning from Thailand. I could also start a peer support group if necessary. Quoting my friend Sanna: New adventures, always require a departure!          

       

Ajatuksiani Reilusta matkailusta\ My thoughts on fair traveling

Viime aikoina on matkabloggaajien keskuudessa ollut hyvin suosittu Reilut Blogit-haaste, jossa on pohdittu matkailun eettisyyttä. Käsittelen tässä nyt aihetta eläinkohteiden näkökulmasta.

Lately there has been a very popular fair blogs-challenge going around among the travel bloggers, on which the ethical aspect of traveling has been pondered. I'm focusing on it from animal attraction point of view.

 Missä olen aiemmin käynyt ja minne en nykyään enää mene?/ where have I been and where wont I go anymore?

Särkänniemen delfinaario oli lapsena kiva, esitykset olivat hienoja. Nykyään mielipiteeni on muuttunut.Aikuisena ajattelee eri tavalla. Teneriffan Loro Parkin päätin jättää väliin, koska miekkavalaita kohdellaan siellä tosi huonosti.

The Delfinarium in Särkäniemi was fun as a child cause I thought the shows looked great. These days my opinion has changed as an adult you think differently.

En lähde kuvaan apinan tai tiikerin kanssa, tiedän ettei norsun selkä kestä ratsastusta. Muuten norsujen näkeminen kiehtoo kyllä. Haluan kuitenkin tehdä sen fiksusti, eläimiä kunnioittaen.

I,wont have a picture taken with a monkey or a tiger, I know elephant's back can't take riding on it. Still I am interested in seeing one but I want to do so smartly and treat the animals with respect.

Puhuin tiikerikuvista eräälle ystävälleni, joka lomailee Thaimaassa juuri nyt. Hän on samaa mieltä kanssani. Hän totesi, että thaimaalaiset saavat rahaa näistä kuvista.
Se on totta, mutta toivoisin, että mietittäis myös asian toista puolta ja ilmiön taustoja.
 Näin saatas tää harmillinen villieläinbisnes loppumaan.

I spoke to a friend of mine, who's on a holiday in Thailand at the moment, about tiger pictures. She agrees with me, though she noted that the Thai people get money from the photos. True but I wish they'd consider the other side and background of the matter as well, so we could end this inconvenient wild animal business.

Matkoilla yritän olla ennakkoluuloton ja ajatella "maassa maan tavalla". Se on mielestäni hyvä lähtökohta reiluun matkailuun. Haluan tutustua uusiin kulttuureihin, enkä käydä pelkästään Suomi-baareissa syömässä lihapullia. Toki, jos olisin etelässä lätkän mm-kisojen aikaan, kävisin ehkä kattomassa finaalipelit.

While traveling I try to be open minded and " when in Rome, do as the Romans do". I think that's a good starting point to fair traveling. I want to get to know new cultures, not just visit Finn bars eating meatballs. Still, if I were abroad during the ice hockey championships, I might go to see Finland's final games.


 Ymmärrän toki sen, että ulkomailla asuvat suomalaiset saattavat ikävöidä ruisleipää ja salmiakkia. Viikon tai parin  matkoilla en kuitenkaan niitä kaipaa. Omilla reissuillani ruokapuoli on toiminut, aina on tullut muutama kilo lisää. Jatkossa voisin selvittää matkakohteiden tapoja ja kulttuuria enemmän etukäteen, siinä minulla olisi vielä parannettavaa.


Of course, I understand that Finnish people living abroad might miss rye bread and sal ammoniac but during my two week stint I don't miss them. The food part of my trips has always been okay, I've actually gained a few pounds. In the future,I could find out more about the costumes of my destination before hand. I got some room for improvement on that front

                                    

Retkikohde -ehdotuksia\ Suggestions for Excursions

 Seuraavana Teneriffan-reissullani ajattelin käydä Teidellä, sinne pääsee bussilla esteettömästi.

On my next trip to Tenerife, I'm planning to visit Teide, the bus there is accessible.

Myös Marysolin yhteydessä olevan Teralava-keskuksen hoidot kiinnostaisivat.
Hoitovalikoima on laaja ja monipuolinen, fysioterapiasta erilaisiin vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin.

I'm also interested in the treatments of the Teralava-center. They have a wide range of treatments, from physiotherapy to alternative methods.

Siampark-vesipuisto kiinnostas myös, ei taida olla esteetön..? Korjatkaa jos olen väärässä.
Mielelläni kuulisin myös kokemuksianne Marysolin vieressä sijaitsevan kuntoutuskeskus Teralavan hoidoista.Valitettavasti Teralavan nettisivut ovat vieläkin päivityksessä, siksi poistin nyt sen linkin

Siampark-waterpark would also interest me but I doubt it's accessible, correct me if I'm wrong. I'd love to hear your opinions on the Teralava-treatments. Unfortunately, the website are still under construction, which is why I removed the link. The treatments are almost as expensive as in Finland.

tästä jutusta. Hoidot ovat lähes yhtä kalliita kuin Suomessakin.