Himos 23.-25.1.

Lasketeluleiri Himoksella 23.-25.1./ para-downhill skiing camp in Himos from Jan. 23rd to Jan 25th.

                           
                             

Lähdin Himokselle pe 23.1. vähän ennen yhtätoista. Ensin taksilla rautatieasemalle ja sieltä junalla kohti Jämsää. Avustajana oli Soile. Jämsään saavuimme n. kl 15. Jämsästä menimme Himokselle Heinon invataksilla. Leiri alkoi tutustumisella, käytännön infolla ja välinesovituksella.  Pian kaikille löytyikin sopivat sukset, sauvat, kelkat ja kypärät. Hissilippu käteen ja mäkeen!

I started my trip to Himos on Friday 23rd of January, around 11 am. First i took a cab to the train station and from there towards Jämsä with a train. I had Soile with me as my assistant. We arrived to Jämsä about 3 pm. We used an accessible cab to get from Jämsä to Himos. The camp started with a group get together, practical info and equipment fitting session. Soon everyone had gotten fitting skis, poles, slays and helmets, so ski lift ticket along and to the slopes we go!

 Lasketteluun on kehitetty kelkkoja, joten se on mahdollista myös pyörätuolin ja sähköpyörätuolin käyttäjille.  Kelkassa on istuin, johon minut ohjaajan ja avustajan avulla nostettiin. Yksi ohjaaja piti aina kelkkaa paikallaan.   Kelkka voi olla joko Mono-ski tai Bi-ski. Mono-skissä istuimen alla on yksi suksi, Bi-skissä kaksi suksea. Itse laskin Bi –skillä. Takanani oli ohjaaja suksilla. Hän ohjasi kelkkaa takaapäin ja itse käännyin kelkan suuntaisesti joko oikealle tai vasemmalle, pään ja vartalon kierroilla. Kelkkalaskettelussakin tulee siis liikuntaa jonkun verran.

The slays developed have made downhill skiing possible for wheelchair users. The slay had a seat to which my assistant and the instructor transferred me, while another instructor held the slay. The slay can be either a mono-ski or bi-ski. The difference in them is that the mono ski has one ski on it and the other has two. I used the Bi-ski. The instructor was behind me and handled the slay from there while I turned it right or left by turning my head and body accordingly so the para-downhill skiing provides some exercise.

                                      

                                        

 Jos kädet eivät toimi ollenkaan tai laskija on ensimmäistä kertaa laskemassa, voi laskea myös niin, että ohjaaja vie ja itse vaan nauttii kyydistä. Itse tykkään kuitenkin osallistua aktiivisemmin laskemiseen. Kelkkalaskettelussa saa ihan yhtä kovat vauhdit kuin pystylaskettelussakin. Kelkasta putoamista ei tarvitse pelätä, koska ennen laskemista laitetaan remmit kiinni niin tiukalle, että putoaminen on mahdotonta. Kelkka voi kaatua, mutta siitäkin selviää yleensä pienellä mustelmalla. Kokeilkaa kaikki, saatte kokea lumisia rinteitä ja vauhdin hurmaa, vauhtiin päästyään ei malta lopettaa! Leiri oli mahtava, kesti perjantaista sunnuntaihin ja loppui aivan liian pian.

If the skier is unable to use their hands or it's the first time then it can be agreed that the instructor controls the slay completely and the skier just enjoys the ride. Personally  however I like taking part in the action. You can go just as fast on a slay-ski as on  upright position. You don't have to be afraid of falling out because the straps will be tight enough to prevent it. The slay itself may fall but if that happens, you'll on get mild bruises. I recommend it to everyone, you get to experience snowy hills and when you get going, you won't want to stop! The camp was fantastic and it ended too soon.

         Majoitus ei mennyt ihan putkeen, siitä lisää ensi kerralla!

The accommodation didn't exactly go as planned but I'll write more about it on my next post.

Tervetuloa mukaan reissuilleni!/ welcome to join my journeys!

Tervetuloa mahottoman reissaajan matkaan! Olen 32-vuotias liikuntavammainen nainen, käytän sähköpyörätuolia. Olen tykännyt matkailusta pienestä pitäen.  Tykkään monenlaisista matkoista, kotimaassa ja ulkomailla.

welcome to follow the journeys of a keen traveler! I'm  32 years old, disabled woman, I use a electric wheelchair to get around. I've liked traveling ever since I was a little girl. I like all kind of traveling equally, both domestic and abroad.

Blogini nimi tulee siitä, että minulla on mahdottoman monta matkahaavetta mielessäni, rahaa niiden toteuttamiseen on rajallisesti kuten kaikilla muillakin. Joku saattaa myös ajatella, että olen mahottoman innokas reissaaja, " Justhan sä olit Toscanassa ja taas lähdössä uudelle reissulle.

My blog is called keen traveler because I have plenty of dreams concerning traveling but just like everyone else, my budget for fulfilling them is limited. Some people may also think that I'm a keen traveler because I'm traveling so often, " you just were in Tuscany and now you're going on a new trip again."
 
Sellaista se on, nälkä kasvaa syödessä ja into lisääntyy koko ajan! Toivottavasti viihdytte matkoillani, kysykää ja kommentoikaa rohkeasti! Otan mielelläni vastaan palautetta, se auttaa minua kehittämään blogiani paremmaksi, myös juttuideat ja toiveet ovat tervetulleita, kysyä saa, vastaan mielelläni, haluan myös rohkaista kaikkia vammaisia matkustamaan ja pyrin omalla esimerkilläni näyttämään, ettei vaikeakaan liikuntavamma ole este matkailulle!

That's the way it is, the more you travel, the more you're addicted to it! I hope you'll enjoy the ride. Feel free to ask questions and don't be afraid to comment! I appreciate the feedback as it'll help me to improve my blog. Story ideas and requests are welcome as well. With this blog I'd like to encourage all disabled people to travel and to demonstrate that disability doesn't prevent traveling!

Seuraavassa kirjoituksessani kerron kelkkalasketteluleiristä Himoksella, jossa olin tämän vuoden tammikuussa.

On the next entry I'll be focusing on the downhill skiing camp in Himos, which I took part in,on January.